Ja niin meille muutti koira

 Tänään se sitten tapahtui, haettiin Doris (rotu: karjalankarhukoira) meille. Matka sujui suurimmaksi osaksi hyvin (eihän sitä edes paljoa ollut, vähän vajaa tunti), noin puolessa välissä Doris vaan päätti viettävänsä loppumatkan etupenkillä, eli sylissäni. Koiran mielestä matka tuntui sujuneen hyvin, itse en niin viihtynyt loppumatkasta.

 Tässä on siis uusi tarha ja koppi ovelta katsottuna.

 Eikä pahemmin valittamista näyttäisi olevan.

Roni ei ainakaan ensi kohtaamisen aikana ollut kovin innoissaan uudesta tulokkaasta. Karvat nousi heti pystyyn kun näki ensimmäisen vilauksen koirasta, ja piti outoa murinaa. Dorista ei pahemmin kiinnostanut.

Ilmeestä näkee, että Roni ei tainnut pahemmin tykätä, vaikka Dorista ei haukkunut, ei yrittänyt nuolla, ihan vaan pikkaisen tarhan raosta haistoi.

Eli tällä hetkellä meillä on 2 kissaa, yksi koira ja useampi kymmenen kalaa. Kun Mister P repi rikkaruohoja pihalla yritin kysellä olisiko seuraavaksi hankittava kesä-vasikka tai -lammas, syömään ruohot pihasta :D No tuskin kuitenkaan

Tomaattiset merimiespihvit

Piti jo eilen kirjoittaa aiheesta, mutta tuli syötyä maha niin täyteen ettei pää enää toiminut. Juttu alkaa kuitenkin hieman kauempaa: en ole oikein ikinä pitänyt merimiespihveistä. Kyseessähän on yksi perinteinen kouluruoka, joka on koulussa usein mautonta ja lihat vielä parhaassa tapauksessa sitkeitä. En ollut ikinä ajatellut merimiespihvejä itse kokeilla, mutta Mister P kerran kuitenkin toivoi niitä ruoaksi. Ehdin jo suunnitella kieltäytyväni, kunnes päätin, että kaikkea voi kokeilla ainakin kerran, ja mielessä liikkui myös ajatus, että olihan niitä muitakin ruokia, joita osasin tehdä paremmin kuin jopa äitini saati koulujen keittoloiden tädit (tässä kohtaa viitataan niihin täteihin, joiden ruokia olen itse syönyt). Joten etsin reseptin ja valmistin parhaat merimiespihvit mitä ikinä olen itse syönyt, ja totesin, että näitä voi tehdä toistekin.

No eilen oli ehkä kolmas tai neljäs kerta, kun tein merimiespihvejä, mutta kun kotona ei ollutkaan sipulia, päätin kokeilla reseptin muokkaamista ja tulos oli seuraavanlainen:

Sihun tomaattiset merimiespihvit

400g jauhelihaa
4 tomaattia
4 porkkanaa
8 perunaa
suolaa
grillausmaustetta
lihaliemikuutio
n. 6-8dl vettä

Ruskistetaan liha pannulla ja lisätään sekaan paloitellut tomaatit, maustetaan suolalla ja grillausmausteella. Suolaa ei kannata pihistellä tässä kohtaa, koska tomaatti vaatii runsaasti suolaa maistuakseen. Annetaan muhia rauhassa, tomaatit saavat melkeimpä hilloontua lihan sekaan.

Kuoritaan ja siivutetaan perunat ja porkkanat, ja ladotaan kerroksittain uunivuokaan perunat, porkkanat ja lihatomaatti sekoitus. Perunoiden ja porkkanoiden päälle ripotellaan myös suolaa ja grillausmaustetta. Päällimmäisen kerroksen tulee olla perunaa. Kun lihojen ja tomaattien paistamiseen käytetty pannu on tyhjä kaadetaan siihen vedet ja lihaliemikuutio, kiehautetaan, jotta kuutio sulaa veteen. Kaadetaan neste uunivuokaan ja peitetään vuoka kannella tai foliolla. Kypsennetään uunissa 200 asteessa, ensin noin 1,5 tuntia kannen/folion alla, viimeinen puolituntinen ilman kantta/foliota.

Mikäli aikaa on ruoka saa olla uunissa kauemminkin, mutta silloin pidennetään kannenallaoloaikaa, jotta vesi ei pääse haihtumaan likaa. Suosittelen kokeilemaan tätä tai omaa versiota, varmistakaa vain, että vesi ei pääse haihtumaan, ettei merimiespihveistä tulisi kuivia ja sitkeitä :)

Maanantait ei aina suju muillakaan

Olen nukkunut ja nukkunut. Eilen taisin nukkua melkein 12 tunnin yöunet ja viime yönä noin 10 tunnin yöunet, ja silti väsyttää. Oli taas otettava jääkaapista Red Bull pystyäkeni heräämään. Yhden aikaan olin hereillä ja tolkuissani, joten päätin lähteä ruokaostoksille, kuten olin suunnitellut. Olin jo päässyt kaupan sisäpuolelle ja kun kaikessa rauhassa kävelin kohti pullonpalautusautomaatteja, kuului kunnos tömäys ja kasa Veikkauksen esitteitä ja lappuja lensi telineistä lattialle. Joku törmäsi autollaan kaupan seinään. Sen verran heräsi uteliaisuuteni, että palautettuani pullot, kävin kurkkaamassa vahinkoja. Ei seinä eikä auto vahingoittunut paljoa, suurin näkyvä tuho taisi olla vääntynyt rekisterikilpi. Näin jälkikäteen eniten mietityttää se, että tapahtuma ei suurta reaktiota herättänyt kaupan henkilökunnassa tai muissa asiakkaissa. Eli onko tämä normaalia meidän kirkonkylässä ja minä en vain tiedä sitä, koska olen vasta asunut vajaan vuoden täällä ja asun vielä tuola sivukylällä eli kaikki kirkonkylän tapahtumat eivät kulkeudu meille... Pitää kysyä Mister P:ltä kun hän tulee töistä, aikaisemmin kirkonkylällä asuneena Mister P varmaan tietää, jos kaupan seinään törmääminen on normaalia.

Toinenkin juttu tuli kauppareissulla mieleen. Olisin halunut täydentää jääkaapin energiajuomavarastoja, mutta haluamani Red Bull oli kaupasta loppunut. Voiko olla, että ainainen väsymykseni ei johdu minusta, vaan esimerkiksi alueen juomavedestä tai ilmasta ja kaikki muutkin kantavat tölkeittäin energiajuomaa koteihinsa..?

Polttopuita, perunoita ja ruohonleikkuri

Isäni soitti eilen ja kysyi ehtisinkö auttamaan muutamissa hommissa. Ja tänään olinkin koko päivän auttamassa, hieman polttopuuhommia, perunan tiputusta ja noin 5 tuntia ruohonleikkaamista. Onneksi on ajettava leikkuri. No tuli taas autettua isää ja vaihteeksi venäytettyä lihas alaselästä, nice. No kohta saunaan, jos se hieman auttaisi :)

Hei haloo

Miten tässä näin kävi? Miten on mahdollista, että esimerkiksi ratkaisuksi koulusurmille pidetään tiukempia aselakeja?

Kävin äsken facebookissa, ja huomasin erään ystäväni linkityksen artikkeliin, jossa erään psykologin mielestä ei ole normaalia harrastaa metsästämistä. Voih, no ensinnäkin, metsästämällä pidetään kurissa tiettyjä eläinkantoja, joiden vapaa kasvaminen aiheuttaisi ongelmia (esim. jos hirvien määrä voisi vapaasti kasvaa, kasvaisi myös niitä metsästävien petoeläinten, kuten susien, määrä, ja hirvet tuhoavat myös taimikkoja, myös tiellä liikkuvat ja siten autojen alle jäävien hirvien määrä kasvaisi). Muutenkin metsästysseurojen toiminta on harkittua, ja kaatolupien määrä vaihtelee vuosittain sen mukaan paljonko kyseisiä eläimiä on.

Se, että vaikeutetaan aseiden saamista, ei ratkaise mitään. Jos jollain on niin pahoja ongelmia, että päättää tehdä jotain kouluammuskelua vastaavaa, välineet on kyllä saatavissa. Aseiden saatavuus ei ole ongelma mihin pitäisi puuttua, vaan nuorten henkinen pahoinvointi, koulukiusaaminen ja nuorten eristäytyminen. Milloin unohdimme syy-seuraussuhteen?

Ja ne syyt: kenestäkään ei tule murhaajaa metallimusiikkia kuuntelemalla tai raaintakaan videopeliä pelaamalla. En tiedä, mutta voi olla, että henkilö jolla on mahdollisia taipumuksia väkivaltaan päätyy kuntelemaan metallia ja pelaamaan väkivaltapelejä, mutta jos puututaan pelaamiseen tai musiikkimakuun puututaan vääriin asioihin. Pitäisi puuttua siihen, miksi nuori sulkeutuu pelaamaan tai kuuntelemaan musiikkia yksin, sen sijaan, että viettäisi aikaa ystäviensä kanssa.

Taisin olla yläasteella kun tv:stä tuli erään nimeltä mainitsemattoman suomalaisen dokumenttisarjan jakso, jossa kerrottiin kuinka kaikki metallifestivaaleilla käyvistä nuorista tulee saatananpalvojia ja satanisteja (huom. satanistia ja saatananpalvojaa käytettiin synonyymeinä, vaikka oikeasti eivät sitä ole). Eli ei ole uusi ilmiö syyttää tiettyjä alakulttuureja nuorten ongelmista. Suomessa ei silloin ollut vaan tapahtunut koulusurmia, joten musiikkia syytettiin nuorten muuttamisesta saatananpalvojiksi. Jos tätä tekstiä lukee yksikin nuoren vanhempi niin älkää kauhistelko lapsenne musiikki-, elokuva- tai pelimakua, vaan puhukaa lapsellenne. Vain niin voi selvitä onko nuorella oikeita ongelmia ja miettiä mitä ongelmille voisi tehdä, vai sattuuko lapsenne vain pitämään vaikkapa kauhuleffoista. Hakekaa apua, kun sille on tarvetta, ja jos kaikki on hyvin, menkää yhdessä vaikka lapsenne suosikkiyhtyeen keikalle, vain yrittämällä, voitte nähdä sen kauneuden, joka muuten kauhistelemastanne musiikista löytyy...

Kalassa lauantai-iltana

Viikonlopun suunnitelmana oli siivota, siivota ja siivota. Vaan yllätys, yllätys, suunnitelmat muuttuivat. Eilen käytiin Kouvolan raviradalla jonkinlaisessa autotapahtumassa, Mister P sinne halusi, minua autot ei niin paljoa kuitenkaan kiinnosta. Oli siellä ihan hienojakin autoja, mutta olisin voinut jättää tapahtuman väliinkin. Lukuunottamatta pientä shoppailua: ostin kaksi koristepatsasta, lohikäärmeaiheisia. Kuvia ei ole tähän hätään.

Ilta menikin sitten kalastaessa. Käytiin mato-ongella, ja ainakin kissat saatiin onnellisiksi. Jos kissaa ei nimittäin saa onnelliseksi pussillisella pikkukaloja (laskin, että niitä taisi olla melkein 30), niin on kissassa jotain vialla. Tosin vanhempi kisuista piti ensin pelastaa järkyttävästä merihädästä. Kun tulimme kotiin hieman yhdentoista jälkeen, aloin kutsumaan kissoja. Toinen ryntäsi tallin suunnalta, mutta toista ei näkynyt. Jatkoin huhuilua, ja jostain kauempaa kuuluikin surkea maukuna. Lähdin seuraamaan ääntä, ja kissa löytyikin: joen toiselta puolelta. Pitihän se sieltä hakea kalaa syömään ja nukkumaan, muuten olisi saanut kiertää sillan kautta :)

Sireenejä ja silmälasit

Olen yrittänyt pihaa siistiä ja laittaa, hommaa on riittänyt ja tuntuu riittävän vielä pitkäksi aikaa. Olen haravoinut ja haravoinut, ja suunnitelmissa olisi jatkaa taas tänään, mutta vasta iltapäivällä. Ensin pieni vierailu tuohon naapuri kylään.

Mutta pihasta: olen löytänyt edelleen kaikenlaista sotkua pihalta, kaikkea silmälasien ja kylpyhuonelaattojen väliltä. En ymmärrä miksi kaikki pitää dumpata pihalle? Vaikka olisi oma piha, mutta mitä sitten kun talo myydään tai vaikka vain siirtyisi seuraavalle polvelle. Välillä tekisi kyllä mieli soittaa talon edelliselle omistajalle ja kysyä, että mitä on päässä liikkunut, kun roskalaatikon sijasta kaikki on kannettu pihalle.

Mutta sen lisäksi, että olen saanut pihalta pois roskia, olen onnistunut, Mister P:n avustuksella, istuttamaan sinne uutta. Sireenejä, tuijia, luumupuita, pari mäntyä ja uusia kuusentaimia talven aikana kuolleiden tai syötyjen tilalle. Toivottavasti ne kasvaisivat nopeasti, niin ehkä tontilla ei tuulisi enää yhtä paljon. Aion kyllä vielä jatkaa istuttelua, piakkoin pitäisi saada paprikan taimet maahan. :)

Tuulee

Tuuli,
ainainen tuuli.
Toistuva, repivä, pyörittävä,
tuuli.
Vaativa, kiskova, työntävä,
tuuli.

Sotkee hiukset,
levittää haravoidut lehdet,
repii kattoa,
tuuli.
Tunkee sisään raoista ja rei'istä.
Tuuli.

Miltä tuntuisi tyyni päivä,
lämpimältä, lempeältä?
Ihanalta?

Tuuli,
kylmä, kalsea tuuli.
Aina täällä, lähtisi jo.

tatuointi neulan toinen uhri

pari kaveri tai tuttua, miten sen nyt sanoisi, tuli meille istumaan iltaa. Oltiin puhuttu jo aikaisemmin, että meillä on laitteet ja jos kiinnostaa, niin voinhan minä vaikka pikkuisen jotain tehdä. Olin pari päivää sitten leikannut kyseisen henkilön hiukset ja tehnyt myös raitoja, ja tänään hän halusi tatuoinnin.. Pitää sitä pikkuisen vielä jatkaa, kun arpi on parantunut... Kaikkea sitä tulee tehtyä...

Voi voi voi

Pihalla on tullut tehtyä kaikenlaista, joten on koneella istuminen jäänyt vähemmällä, samoin on nyt ainakin viikon ajan ollut pienet käsityöjutut syrjässä. Vaikka olen pihalla haravoinut tai touhunnut (ainakin vähän aikaa) lähes joka päivä luulen, että saan kaivaa vielä useamman vuoden ajan esiin lasin palasia ja rauta romua. Kevään suurin löytöni on muutama kieppi sähkökaapelia... Kaapeli siis löytyi suurimmaksi osaksi maan alle peittyneenä...

Kaivoimme Mister P:n kanssa viime viikolla koiratarhan pohjan, ja nyt odotellaan vain hiekkaa, tarhaa ja koppia ja sitten koiruli voikin muuttaa. Saa vaan nähdä mitä kissat sanovat :)

Ja nyt seuraa pieni valitus osuus: Mister P ei osaa perata kalaa, joten kun katiskasta ilmestyi hauki, jouduin sen perkaamaan ja kokkaamaan. Ei ollut kovin reilu työnjako :D Tässä kirjoituksessani ei nyt ollut hirveästi sisältöä, jollain tapaa vain yritin koota vaan viime aikojen tapahtumia, kun en ole niitä jaksanut kirjoitella.

Pihan haravoimista

Olin jo unohtanut istuttaneeni kukkasipuleita viime syksynä. En siis itse ollut yhtään ostanut, koska kukkapenkkien paikatkaan ei ole ihan varmistuneet, mutta Mister P:n sisko antoi sekalaisen pussin pihalle tykittäväksi. Muistin sipulit vasta, kun ensimmäiset nousivat pintaan. Ja nyt ensimmäiset kukkivatkin jo.

Toivottavasti Roni antaa kukkien olla rauhassa.

Kulotimme eilen varovasti pihalla, kun tietyistä paikoista ei ole päässyt ruohonleikkurilla ajamaan, niin ruoko ja kaisla pääsivät mahdottoman pitkiksi ja helpoiten niistä pääsi eroon kulottamalla. Yksi syy kulottamiseen oli, että sitten pääsisin haravoimaan kaiken rojun pitkäksi kasvaneen heinän alta. Mister P on asunut tässä talossa jo pari vuotta, ja minäkin viime vuodesta, mutta edelleen heinän alta ja puskaista löytyy mitä ihmeellisempää roinaa.

Tämän kasan kun näkee, ymmärtää varmaan miksi ruohonleikkurilla ei voi vielä ajaa koko pihaa. Kuvassa on noin tunnin haravoimisen aikana löytyneet rojut. Sitten hajosikin harava, joten samalla kun lähdin etsimään toista haravaa ajattelin näyttää muillekin mitä kivaa meidän pihasta löytyy. Kuvassa (kännykällä nopsaan napattu, laatua ei voi kehua) on muun muassa kahvikuppeja, juomalasi, lasinen säiluýketölkki, vanha viina pullo, ilmeisesti pihalla joskus muinoin olleen kasvihuoneen laseja, hara, kuokka, noin 1,5 metrinen rautatanko yms muuta metallia, jokin tuubi, puuta, tiiliä ja muuta roinaa. Siis nämä ovat olleet osaksi hautautuneina maahan ja piilossa heinän ja pensaiden alla. Viime vuonna löysin noin 2 metrisen rautaputken, ihan vain yhden esimerkin kertoakseni.

Saa tulla auttamaan, jos siltä tuntuu :D

Voihan juustokakku

Leivoin edellispäivänä ihanan juustokakun, jossa oli mukana hieman valkosuklaata. Ei todellakaan mikään ällömakea, vaan juustokakussa oli sellainen valkosuklainen vivahde. Ja olin suunnitellut kuvaavani kakun tänne, ja kirjoittavani vaikka reseptinkin. Siis löysin alunperin juustokakun reseptin jostain lehdestä, mutta olen muokannut sitä pariin otteeseen, joten sitä ei enää tunnistaisi alkuperäiseksi. No jotenkin kävi niin, että tuli sitten kaikenlaista ohjelmaa, ja kuvaaminen ja esittely unohtui. Lupaan yrittää muistaa ensi kerralla kuvata kakun ja sitten samalla esittelen myös ohjetta.

Yksi syy miksi koko kakkuoperaatio taisi unohtua on, että olemme "hieman" siivonneet pihaa. Muun muassa kaadoimme yhden pienen hökkelin, ja sen tilalle olisi sitten tarkoitus rakentaa koiralle tarha. Tänään ollaan jatkettu sen kohdan siivoamista, sillä sieltä on löytynyt mm. vanhoja ruosteisia nauloja ja lasin siruja. Pitää varmaan kaivaa reilusti maata pois ja tuoda uutta tilalle, ennen kuin koiran voi siihen tuoda. Pihalla riittää kyllä tekemistä :)

uneton yö

Pyörin ja pyörin, ei uni tullut. En tiedä nukuinko ollenkaan. Sängystä nousin jo viideltä, kun en jaksanut enää pyöriä ja kissat tahtoivat pihalle. Mister P ihmetteli miksi istuin olohuoneessa, kun kello soi. Olen vähän siivonnut ja vähän järjestellyt taloa. Haettiin eilen uusi sohva, tai uusi meille, mutta käytetty. Piti vähän pyörittää huonekaluja, että kaiken sai asettumaan, eiköhän tuo järjestys vielä elä. Halusin kuitenkin divaanisohvan, jotta voi köllötellä vierekkäin esimerkiksi elokuvaa katsoessa...

Selailin äsken blogeja ja huomasin arkkikaupan blogissa olevan haasteen. Tämä kuva tuli eka mieleen. Vähän huonolaatuinen kuva, kun on kännykällä otettu. Kuvassa on meidän magnusti-kissa Roni. Ilmeisesti pihalla oli jotain mielesnkiintoista, kun piti oikein kurkotella :)

pientä avautumista

Ilmeisesti sain edellispäivänä suututettua yhden naisen. En ole ihan varma miten, pikkuisen sarkastisesti saatoin sanoa. Yhtäkkiä kyseinen henkilö olikin sitten vetäissyt nenäänsä pussillisen herneitä. Hän muun muassa uhkaili minua, yritti sekoittaa "asuinkumppanini" eli Mister P:n mukaan ja taisi udella joltakin facebook kaveriltani tietoja minusta. Ja kaikki tämä sen takia, että yritin auttaa toista ihmistä eräässä facebookin ryhmässä, vaikka en ylläpitäjä olekaan, ja kun kyseinen henkilö liittyi keskusteluun ja alkoi sitten huutamaan caps lockia apuna käyttäen, sanoin hänelle, yhdelle ylläpitäjistä, vastaan.

No muutama kaverini, kenen kanssa olen asiasta puhunut, on sitä mieltä, että minun tulisi ilmoittaa tästä poliisille. Laittomat uhkaukset pitää ottaa vakavasti. Saman ryhmän toinen ylläpitäjä on puolellani, mutta odottaa mitä muut ylläpitäjät sanovat (ylläpitäjiä on siis yhteensä neljä kyseisessä ryhmässä). No tänä aamuna huomasin, että minut on poistettu koko ryhmästä, hienoa, epäilen poistajaksi "riitakumppaniani". Odottelen mielenkiinnolla mitä seuraavaksi tapahtuu... Huoh...

Piristin itseäni tänään ostamalla pääkallon ja pari kalaa akvaarioon. Olin siis kaupungilla käymässä apteekissa ja ruokaostoksilla, ja päätin "käväistä" lemmikkieläinliikkeessä. Laskin äsken, että jos kaikki ovat edelleen hengissä niin akvaariossamme on yhteensä 57 kalaa. Tosin tilaa on reilusti, akvaarion tilavuus kun on noin 300 litraa ja lähes kaikki kalat on aika pieniä, eli lisääkin mahtuisi.

Väsymys

En ole tainut nukkua tällä viikolla yhtenäkään yönä kunnolla. Mistä lie taas johtuu. Pri päivää menee kyllä, mutta mitä useampia vähäunisia öitä takana, sitä enemmän univelat tuntuu. Tekisi mieli oikaista tuohon sängylle kissan viereen, mutta ei siihen mahdu kun joku on täyttänyt sen tavaralla (siis työhuone/vierashuoneen sängystä puhe, makkariin on liikaa matkaa). Jos ensi yönä... Ja huomenna pitäisi mennä vanhempien luokse, pitäisi auttaa taaplaamisessa (onkohan tuo edes oikea sana, isältä opittu), Mister P lähtee myös. Taaplaamisessa tarvii useampia käsipareja avuksi, ja osa niistä puista on tulossa sitten tänne. Isäni nimittäin suunnitteli autokatoksen rakentamista meidän pihalle, ja koirankopin myös... Niistä lisää tuonnempana :)

Olen pikkaisen saanut virkattua toista sellaista sisustuskoria, samaan osoitteeseen olisi menossa, jos kelpaa... Jos vaikka saisi sen tänään valmiiksi.

Näytettiin hevosta

Vaikka en mikään heppatyttö ikinä ole ollut, on minulla neljännes hevosesta, ja tänään kyseinen heppa oli näyttelyssä. Puhdas kakkonen oli lopputulos, ja toiseksi paras omassa sarjassaan. Olin itsekin paikalla ja pari kuvaa nappasin hepasta.

sisustuskori

Näin uusimmassa suuri käsityölehdessä virkatun sisustuskorin, ja sain sitten inspiraation kokeilla. Kävin torstaina ostamassa lankaa ja tänään päättelin. Kori olisi valmistunut nopeamminkin, mutta kun on tullut tehtyä muutakin viikonlopun aikana.

Alunperin korin reunassa oli palluroita, mutta en oikein pitänyt niistä ja kun luin ohjeen, voin rehellisesti sanoa, että en tajunnut mitä olisi pitänyt tehdä. Virkkaan siis todella harvoin, enkä ole ikinä tainut virkata ohjeen mukaan. Muokkasin ohjetta mielessäni ja reunaan syntyi pieniä lenkkejä, kuvasta ei kyllä oikein saa selvää. Teen varmaan toisenkin korin. Ainakin aluksi olin tekemässä koria/koreja lahjaksi (sen perusteella valittu väri, joka on luonnossa vihreämpi), mutta ihan söpö tuosta tuli, joten ties vaikka jäisi kotiin. Tai sitten ostan lisää lankaa. :)

Kori oli helppo kutoa ohjeen mukaan (siis reunan koristelua lukuunottamatta), eikä tuollaisen 13cm halkaisijalta ja 8cm korkean korin tekemiseen hirveän kauaa kestänyt (tai ei olisi jos pystyisin esimerkiksi virkkaamaan ja tuijottamaan akvaariota samaan aikaan).

Elämää akvaariossa

Pari mollia oli kuollut akvaariosta, joten ajattelin käydä ostamassa uusia tilalle. No kun lemmikkieläinliikeeseen asti päästiin, niin olin jo muuttamut mieltä ja ajattelin josko ostaisi ostain ihan uusia kaloja. Mukaan lähtikin 10 kuparitetraa ja palettikalapariskunta. Matkalta nappasin myös kaksi petokotiloa, mutta ne eivät tulleet mistään kaupasta. Eli akvaariotamme asustaa nyt seuraavanlainen poppoo:
2 petokotiloa
4 miekkapyrstöä
17 kardinaalitetraa
4 panssarimonnia
2 maatiaispartamonni
2 mustamolia
10 kuparitetraa
2 tulisuuahventa
2 palettikalaa

Nyt vain seuraillaan tulevatko kalat keskenään toimeen. Miekkakalat ja kuparitetrat ainakin näyttivät viihtyvän toistensa seurassa, sillä äsken kun akvaarion touhuja vahdin, muodostui niistä yksi oranssinen parvi.

Parturi?

Olin taas isääni auttamassa mm. metsätöiden kanssa. Meni sitten koko päivä tässä reissussa, ja palasin vasta äsken kotiin. Olen jo jonkin aikaa leikannut omat ja Mister P:n hiukset ja kun äitini sattui mainitsemaan, että yritti saada aikaa parturiin tälle päivälle onnistumatta, kun haluaisi hiuksia lyhennettävän niskasta ja otsasta. No tarjouduin leikkaamaan. Jonkin aikaa saksin siinä vanhempieni keittiössä ja kai se leikkaus ainakin joten kuten sujui. Olin suunnitellut, että voisin leikata tänään sekä omat että Mister P:n hiukset, mutta taitaa jäädä huomiselle. Greyn Anatomia kun pitää ainakin katsoa ensin. :)

Pääsiäisestä päästiin sitten eroon

Vietin pääsiäisen mökkeillen pienellä kaveriporukalla, saunottiin, syötiin ja pilkittiin jne. Täällä "kotikylässä" en varmaan jäälle enää uskaltaisi, mutta järvellä missä oltiin, meinasi kaira loppua kesken. Tasan yksi kala saatiin, tuli kyllä mieleen, että kalat naureskeli meille koukun ympärillä pyörien.

Olin ottanut kutomisen mukaan, kaiken varalta, ja sainkin kudottua myssyn loppuun.

Myös luonnoskirja ja kyniä oli mukana ja tuollaisen tulppaanin sutaisin yksi ilta, kun odotin muita saunasta. En ole ihan yhtä hullu saunoja kuin muut mökkeilemässä olleet, joten ehdin kuivatella rauhassa ja samalla kutoa ja piirrellä. Olihan ihan hauska pääsiäinen, mutta oli kyllä ikävä kisuja. No onneksi päästiin kotiin.

Tänään (pyykinpesemisen ja laukkujen purkamisen välissä) tein myös tälläisen kortin, ViliMarikan haasteeseen. Kortti tulee ihan käyttöön...

Pääsiäistä pakoon

Tänään olisi ohjelmassa armotonta pakkaamista, lähdetään pääsiäiseksi kaverin mökille pienellä porukalla. Tarkoitushan oli pakata jo eilen, mutta isää auttaessa päivä kuluikin nopeasti ja olin kotona vasta kahdeksan jälkeen, ja rättiväsyneenä. Onneksi tänään on ns. vapaapäivä, eli pakkaamista ja kisujen ja fisujen ruokinnan suunnittelu. Mister P:n kaveri käy ruokkimassa, mutta onhan se helpompi, jos kaikki on valmiina, etenkin kun en tiedä onko hänellä koskaan ollut akvaariota ja liika ruokinta pahimmassa tapauksessa tappaa kalat.
Jotenkin en taas saanut unta viime yönä, väsyttää niin p***eleesti. Olisin voinut nukkua pitempään, mutta uni ei palanut, eli nyt vaan jääkaapista tölkki energiajuomaa ja pakkaamaan. Hauskaa pääsiäistä vaan :)

Kirjahyllyn kätköissä

 Kuvassa näkyy lyhyt pätkä kirjahyllyäni, katsotaanpa hieman tarkemmin yhtä kirjoista.

En ole tainut tämän nimisestä kirjasta kuullakaan... Eikä tekijän nimeäkään ole mainittu, kurkataan tarkemmin.

 

Sisällysluettelon mukaan sanakirja, selataanpa hieman.

Eli sain tämän tänään valmiiksi. Olin saanut vanhentuneita sanakirjoja ja päätin kokeilla saisinko kaiverrettua ainakin yhdestä jemman. Hommaan meni pari mattoveitsen terää. Kirjan kannet peitin liimaamalla paksumpaa silkkipaperia ja kirjan selän maalasin akryylimaalilla. Sivut liimasin yhteen askarteluliimalla.

Ja tästä se idea lähti.

My drugs

En polta, juon harvoin, enkä käytä huumaavia aineita, jos suklaata ei lasketa ;). Mutta yhdestä jutusta taidan olla riippuvainen, nimittäin elokuvista. kotoa löytyy pari metriä dvd:itä ja eilen kun kävin ärrällä uli ostettua pari poistoleffaa, mainitaan esimerkkinä Skeleton crew (kotimainen kauhuleffa), Scott Pilgrim vastaan maailma (komedia), The uninvited (kauhua), Coraline ja toinen todellisuus (animaatio) ja Pandorum (kauhua). Ja kun tänään olin äitini kanssa ostoksilla, hänen käydessä pankissa, pääyin Anttilan dvd-osastolle. Ja tulihan sieltäkin tehtyä pari alekorilöytöä.

No tulihan sitä muutakin ostettua, kuten käsityötarvikkeita ja pari kalaa akvaarioon :), jep meiän perhe taas kasvoi pikkuisen.

Kolmas pipo ja viherrystä

Sain eilen illalla valmiiksi kolmannen pipon. Oli hauska kokeilla taas jotain erilaista. Ja tarkemmin näistä pienistä pipoista voi lukea edellisestä kirjoituksestani.

Vaikka väri ei olekaan oikein minun mieleinen, niin lanka tuntui ihanalta, samasta langasta, joskin eri värisenä voisin yrittää kutoa vaikka paidan itselleni.

 Herneenversot on jo kasvaneet isoiksi, vähän niitä on jo syötykin.

Ja chilikin on lähtenyt kasvamaan, pikkuisen kun vielä kasva, niin pitää varmaan vähän harventaa. En uskonut, että noin monta tainta pintaan nousisi.

Nyt siirryn yhden eilen aloittamani projektin kimppuun, josta kirjoitan lisää tänään tai viimeistään huomenna. :)

Pipoja vastasyntyneille

Luin facebookin yhdeltä palstalta, että Jorvin sairaalassa vastasyntyneet eivät enää saa päihinsä puuvillapipoja, koska niiden pesettäminen on niin kallista, pipojen tilalla käytetään verkkonauhaa. Jorvin sairaalan kätilöt olivat päättäneet korjata asian kutomalla pipoja, jotka annettaisiin sitten mukaan kotiin. Eräs kätilöistä rekrytoi oman marttaseuransakin mukaan, mutta silti pipoja ei valmistunut tarpeeksi kaikille syntyville, joten asialaitettiin facebookin. Myös iltalehti huomasin jutun. Alkuperäinen viesti löytyy tämän linkin takaa facebookista.

Ensin vihjasin äidilleni pipojen tekemisestä, mutta innostuin myös itse. Vastasyntyneen pipo on kuitenkin aika pieni, eli se valmistuu nopeasti, mutta koska tyyli oli vapaa, olisi pipot hyvä paikka testata vaikka uusia tekniikoita. Tähän mennessä olen saanut 2 valmiiksi, ja olen aloittanut tehemään kolmatta.

Ensimmäisestä piposta tuli hyvin yksinkertainen.

 Toisessa pipossa lähdin testaamaan saamaani ideaa ja minulle uutta tekniikkaa. Olin saanut idean panda pipoon jo aikaisemmin, mutta en tiennyt kenelle sen tekisin. Korvat ja pipon yläosa on tehty suuntaa vaihtamalla, ensin valkoiset osat ja sitten mustat.

Mikäli innoistut kirjoitukseni ja pipojeni takia osallistumaan vastasyntyneiden pipojen kutomiseen, olisi hienoa, jos vaikka kommentoit tätä tekstiä tai laitat minulle linkin (mikäli kirjoitat vaikkapa blogiisi aiheesta ja esittelet kutomistasi). Ja jos puikot ei pysy omissa käsissä,  linkkiä blogiini voi jakaa omille kutomista harrastaville tutuille. :)

Perheenlisäystä

Yön aikana on käynyt haikara vierailulla tai sitten jostain muualta meidän akvaarioon on putkahtanut kala. Aikaisemmin meillä oli 12 kalaa ja eilen ostin 3 lisää, mutta tänä aamuna, kun laskeskelin ovatko kaikki hengissä löysin akvaariosta 16 fisua. Yksi tosin on vain noin sentin mittainen pötkylä, joska tunnistin kalaksi pyrstöstä ja evistä, ja myös siitä, että se liikkui myös vastavirtaan..

Oma epäilykseni on, että se on tullut lemmikkieläinkaupasta ostamieni kalojen matkassa, mutta Mister P arvio, että parvemme olisialkanut jo lisääntymään. Toivon vaan ettei pikkuinen joudu heti kalan ruoaksi. ;)

Näpertelin tälläisen edellispäivänä. Meni kaksi kahvipussia vaikka kokoa on vain 9x9x5cm, tosin halusin saada napakan korin, joten tein kolminkertaisista suikaleista. Vaatii kyllä vielä harjoittelua, mutta olihan tuota ihan kiva näprätä. En ollut aikaisemmin kiinnostunut kahvipakettikasseista tms, mutta jostain sain viime viikolla idean, että pitää kokeilla.

Postimerkki-kortti

Tein viikonloppuna kortin, joka näytti postimerkiltä. Taitaa olla edellinen blogikirjoitus. Ja ainakin paria ihmistä kortti ja sen työstäminen ilmeisesti kiinnosti, joten päätin nyt paljastaa miten kortti syntyi. Idea putkahti vain jostain, mutta operaatio on helppo :)

 Ensin valitaan kuva "postimerkkiin" ja kuvalle tausta. Tein alunperin taustan aikakauslehdestä, jonka taakse olin liimannut napakamman paperin, suosittelen jotain napakkaa paperia tai vaikkapa kartonkia, pysyy paremmin muodossaan. Tässä esimerkissä käytän valkoista paperia, koska siitä tekemäni merkinnät erottuu parhaiten.

 Jos halutaan 10x15cm postikortti, kuvan olisi hyvä olla noin 8x13cm, ja aloittaessa taustan olisi hyvä olla 12x17cm. Taustapaperiin piirretään viivat yhden sentin päähän reunasta.

 Ja viivoihin tehdään jokin pieni merkki noin sentin välein.

 Tavallisesta rei'ittimestä irrotetaan tausta/säiliö, jolloin reiästä näkee hyvin, että missä kohtaa viivalla olevat merkit on. Ja niihin kohtiin isketään reiät. Suurin piirtein jos osuu keskelle, ei ole hirveän tarkkaa.

 Reikien välistä jää näkyviin viivat, joita pitkin leikataan.

Ja nyt paperin pitäisi muistuttaa postimerkkiä, etenkin kun keskelle lisätään vielä haluttu kuva varovasti liimaten.

En muista mistään lukeneeni tai missään nähneeni vastaavaa, eli kyseessä on oma ideani.

Uusiokäyttöä

Mister P on asentamassa kaverin autoon stereoita tai jotain vastaavaa, eli olen yksin kotona lauantai-iltana, hienoa... No jäin miettimään mitä tekisin, ja päädyin selaamaan muutamia blogeja, joita nyt yleensäkin seuraan. http://vilinverstas.vuodatus.net/ sivulla on viikottain vaihtuvia haasteita, ja innostus taas iski, sellainen pieni leikkaa ja liimaa innostus. En ehkä ole (vielä ainakaan) kovin hyvä kortteíen tekemisessa, mutta harjoittelu tekee mestarin. Ja kierrätysmateriaaleista tottakai. :)

Elämää meillä

Vaikka lähinnä tähän blogiin aion kirjoittaa erilaisista tekemistäni asioista, ajattelin, että esittelen kuitenkin tänään hieman millaista elämää meillä on. Eli minä ja Mister P asutaan vanhassa pienessä maatalossa. Meidän kanssa täällä asuu kaksi kissaa, Sipi ja Roni, ja meillä on myös akvaario, jossa juuri tällä hetkellä on 12 kalaa. Toivottavasti kalojen määrä ei ainakaan pienene, ja kissojen määrä olisi juuri sopiva :)

 Sipi on vajaa kaksivuotias leikattu kolli.

 Roni on alle vuoden ikäinen leikattu kolli. Roni toimii myös paperisilppurina.

Jostain ihme syystä kaikkia kaloja ei vain saanut yhteiskuvaan... Mikäköhän niitä vaivaa, kun poseeraminen on niin hankalaa.

Tänään käytiin ostamassa osa kaloista, kun edellisestä erästä oli vain pari jäljellä. Suurin osa vedestä vaihdettiin tässä välissä, ja tilannetta korjattiin vedenparannusaineella. Toivottavasti fisut pysyvät hengissä, niitä on ihan kiva katsella, Ronikin tykkää.

Haluaisin tehdä jotain, mutta en oikein osaa päättää, että mitä. Voisin oikeastaan kutoa myssyn loppuun, niin voisi sitten sen jälkeä siirtyä johonkin muuhun. Mutta kun mieleni tekisi ommella jotain tilkuista, sellaisia kankaita vain ei ole yhtään kotona.. No pitää keksiä jotain, tai sitten tuijotan vain kaloja.

Jotain hyvää ja jotain huonoa

On ollut pikkuisen kiireiset pari päivää. Eilen olin taas Enäjärvella ja yritettiin isäni kanssa kooto vitriiniä keittiöön. No huomattiin sitten, että osa osista on viallisia, hienoa... Ja tietysti firman, josta vitriini oli ostettu, asiakaspalvelu oli jo kiinni sen päivän osalta. Tänään sitten selvittelin asiaa. Toimittavat uudet osat, eli asia kuitenkin ratkesi, mutta se vitriini on osien saapumiseen asti keskeneräisenä :)

Sitten vähän aikaisempaan: reilu kuukausi sitten huomasin netissä etsittävän testaajia Knorrin keitoille... Testaajan pitäisi tuunata keitot ja piti ihan täyttää lyhyt hakemus. Testaajille luvattiin kiitospaketit, jotka toimitettaisiin sen jälkeen kun on raportoitu, että miten keittoja tuunasi. Eli siis ensin valituille testaajille lähetettäisiin keittoa, sitten testaaminen ja raportoiminen ja sitten toinen paketti, jonka sisältö pidettiin yllätyksenä. Täytin hakemuksen ja pääsisnkin testaajaksi. Ja tottakai testasin ja raportoin, oli muuten helppo juttu, ja edellispäivänä saapui kiitospaketti..

 Ihan kiva kiitos siitä, että pari kertaa laittoi ruokaa, ja kertoi sitten pikkuisen kokkailuistaan.

Kortti

Vähän liian helposti tulee ostettua valmiita kortteja, mutta joskus jaksaa itse askarrella. Kuva on vähän kehno, mutta sähköt meni äsken poikki kovan tuulen takia, ja nyt kun ne palasi, haluaisin kirjoittaa tänne ennen kun katkeaa uudestaan. En siis jaksanut alkaa tarkempaan kuvaamaan :)

Rautalangasta väännettyä

Muutama vuosi sitten tein rautalangasta vääntämällä pienen ukon. Ukko ehti muuton jälkeen ainakin puoli vuotta istuskella autossani, kunnes viime viikolla toin sen sisälle turvaan. Hyllyllä se on nyt katsellut tekemisiäni, ja tänään ajattelin ukon tarvitsevan seuraa. Joten saanko esitellä...

 ...Wingman, eli siivekäs mies.

... Ja leaning man, eli nojaava mies.

Tein molemmat maatalouskäyttöön myytävästä rautalangasta, eli aika paksusta, mutta kun käytössä on hyvät pihdit, niin kyllä paksumpikin rautalanka saadaan taipumaan. Yritän seuraavaksi jatkaa kutomista, mutta haluan vielä näyttää yhden jutun,..

...herneen versot ovat nimittäin nousseet pintaan. :)

Turhauttavaa

Suurin osa tästä päivästä menikin ajellessa. Ensin ajoin Enäjärvelle auttaakseni isääni metsätöissä. Matkassa yhteen suuntaan kestää noin tunti näin talvella, eli menopaluu vie kaksi tuntia. No varmasti muitakin "harmittaisi", jos ajaisi saman matkan vain tunnin homman takia. Tämän hetkinen bensan hinta ei ainakaan auta "harmitukseen". No saan auttamisesta sen verran rahaa, että saan maksettua bensat. Ja autan kyllä isääni mielelläni. Torstaina olisi ilmeisesti lisää hommia, toivottavasti tällä kertaa poikkuisen enemmän.

No poistuin nopeasti kohti Kouvolaa, sain nimittäin aamulla soiton lääkäriajastani. Olin varannut ajan mahdollisimman myöhälle iltapäivään, ja nyt minun haluttiin saapuvan paikalle jo yhdeltä. Pikkaisen oli kiire, mutta ehdin sekä auttaa isääni, että käydä lääkärissä.. Nyt loppupäivä onkin mennyt vähän valjuissa olotiloissa, siis mitään vakavaa ei ollut, vaikka lääkärissä kävinkin, mutta tuli vähän huono olo operaation jälkeen.

Onneksi päivä on jo melkein ohi. Toivottavasti huomenna saan jotain aikaan tässä kotosalla.

Tämä on hieman vanhempaa tuotantoa, kaveri toivoi catepillar-pipoa niin pitihän se tehdä. Tämä taisi valmistua joulu-/tammikuussa, mutta halusin kuitenkin näyttää, että tällainenkin on puikoistani valmistunut.

Myssyttää

Tämä päivä on mennytkin työhuonetta järjestäessä, yritän saada huoneen toimimaan paremmin sekä työhuoneena, että vierashuoneena. Olen pikkaisen ehtinyt myös kutomaan myssyä itselleni.

Löysin nimittäin tällaista ihanaa violetti-punaista lankaa, jota oli pakko ostaa. Päätin vasta ostettuani, että mitä siitä teen.

Tässä puolestaan on siskolleni kutoma myssy. Hän ei ole vielä tätä nähnyt ja nyt voinkin samalla selvittää vaivautuuko hän edes blogiani katsomaan.

Tässä kohtaa paljastan, että meille ilmestyi kotiin muutama viikko sitten tatuointikoneet. Älkää kysykö miksi, kun en itsekään tiedä. Ja aluksi olin vahvati sitä mieltä, että niihin ei muuten kosketa, kun kumpikaan meistä ei ole ikinä aikaisemmin tatuoinut. No kävi kuitenkin niin, että pakkohan niitä oli koettaa, ja nyt olen jo kaksi kertaa tikannut Mister P:n käsivartta. Tarkoitus olisi tehdä siihen Maltan risti, mutta katsotaan miten käy. Kuvia ja lisää muutenkin aiheesta, sitten kun tatuointi on valmis.

Visio iski

Olin pari päivää sitten laittanut sokerihernettä kasvamaan ja tänään kun kastelin, huomasin, että siellä jo pikkuisen on alkanut tapahtumaan. Ja sitten iski hurja visio ja oli pakko siirtää herneet uusiin astioihin, nimittäin pilttipurkkeihin.

Ja kun talossa on kissoja, joille varmaan herneen versot myös kelpaavat tein tuollaiset ripustusjutut, ja laitoin purkit ikkunaan roikkumaan langan avulla... 

Jos vaikka parin päivän päästä näkyisi vihreää purkeissa.

valmiihkot kaapin ovet

Olen tänään maalannut ruokakaapin ovia ja ajattelin nyt laittaa muutamia kuvia.

Kaupoissa on myynnissä sabluunaliimaa, mutta päätin luottaa hiuslakkaan (toimii myös fiksatiivinä), huomattavasti halvempaa, eikä jää sitten turhia jämiä. Maalasin ovet ensin vaalean lilalla huonekalumaalilla, sitten "kasvit rungot" tummemman violettisella huonekalumaalilla. Lopuksi tein ruusut liitutaulumaalilla. Tämä saattaa kuulostaa hieman erikoiselta, mutta tein keittiöön jo aiemmin pari pientä liitutaulua, ja maalia jäi, joten ajattelin että se sopisi tähän (niin kuin sopiikin), eikä tarvitsisi ostaa kolmatta eri sävyä tai maalata ruusuja ja köynnöstä samalla lilalla.

Kun sabluuna on liimattu oven pinnalle, ei maalin pitäisi päästä leviämään, eikä sabluunan liikkumaan, ja voi rauhassa tuputtaa maalin.

 Annoin maalien kuivua kunnolla, aina eri väriän jälkeen. Ja myös ennen kuin aloin korjailemaan huonosti menneitä kohtia. Pikku virheet on helpompi korjata, kuin se että laskee käden vahingossa maaliin, ja virhe kasvaa kämmenen kokoiseksi... Kissojen pitäminen poissa kuivuvasta maalista oli myös haasteellista (ajoittain, ei ne nyt sinne koko aikaa olleet tunkemassa).

Korjasin virheet siveltimellä, maalasin myös osan koukeroista vapaallakädellä.

Ja nyt oven puoliskot näyttävät tältä. Katsotaan mitä Mister P sanoo.

On hauska maalatahieman totutusta poikkeavalla tavalla näitä ovia. Yleensähän tällaiset maalattaisiin vain yhdellä värillä. Tai sitten ovet/kaapit vaihdettaisiin kokonaan, mutta siihen ei nyt ole rahaa (mutta olin jo puolen vuoden täällä asumisen jälkeen lopenkyllästynyt edelliseen väriin, että jotain oli pakko tehdä), joten ostettiin vähän maalia ja piristettiin ilmettä uusillä väreillä... Yritän lähipäivinä saada ovet paikalleen ja otettua kuvia koko keittiöstä.

Muistikirja

Löysin jonkun kaupan alekorista, pienen muistikirjan.. Aika tylsännäköinen, täysin mustilla kansilla, mutta ostin kohokangasväriä (itsestään kuivuvaa) ja eilen totesin, että kyseisen muistikirjan kanteenhan voisi tehdä jotain pientä koristusta sillä värillä (kirjan kansissa on kangaspäällyste). Päätin sitten tehdä kanteen sulkakynän. Piirsin ensin haluamani kuvan paperille (paksua, kiiltäväpintaista, tässä tapauksessa erään naisten lehden takakansi). Ja leikkasin siitä mattoveitsellä sabluunan, jonka avulla tein haluamani kuvan muistikirjan kanteen.

Kuvassa lopputulos ja käyttämäni väri.

Sabluunoita tehdessä ei ole hirveästi väliä mistä sen sabluunan tekee, kannattaa valita kuitenkin kiiltävä pintainen paperi/pahvi, jotta maali ei imeudy siihen. Olen tehnyt udeita sabluunoita käytetyistä piirtoheitin kalvoista (eli aina kun koulussa piti tehdä ryhmätyö kalvolle, laitoin kalvot jemmaan sen jälkeen kun työ oli esitelty). Kannattaa myös miettiä tarvitseeko samaa sabluunan kerran vai useita kertoja. Esimerkiksi piirtoheitin kavot kestää useita käyttöjä ja ne on myös helppo pestä tarvittaessa, yksittäisiä kertoja varten aikakauslehtien kansipaperi on riittävän vahvaa.

Nyt siirryn maalaamaan ruokakaapin ovia (aloitin jo äsken, ja varmaan iltapäivällä laitan kuviakin siitä projektista :)

Suunnitelmaan tuli suunnitelmanmuutos, taas kerran

Olin ajatellut maalaavani (loppuun) nyt kesken eräisenä olevan ruokakaapin oven tänään. Kävi kuitenkin niin, että eilen illalla soi puhelin "ehditkö millon ajamaan puita, huomenna tai lauantaina". Joten siirsin taas maalaamista johonkin lähitulevaisuuteen ja lähdin aamulla Enäjärvelle. Mutta juuri kun olin lähdössä traktorilla metsään, huomasin (taas kerran) piharakennuksen rikkinäisen oven. Ovi vielä syksyllä peitti traktorin mentävää aukkoa, mutta oli ajan saatossa hieman lahonut ja kulunut, joten lojui nut kappaleina. Sain idean tehdä oven harmaista laudoista laatikon (ainakin aluksi vain yhden).
Palattuani metsästä, jossa varmaan puolet ajasta kului traktorin kiskomiseen pois ojasta (siitä huolimatta sain ajettua kaikki puut), hyökkäsin oven kimppuun sahan kanssa. Ja lopputulos näyttääkin ihan laatikolta :), siitäkin huolimatta, että kyseessä on suht pikaisesti tehty koevedos.

Vaikka kyseinen laatikko ei sovikaan keittiön väreihin (Enäjärvellä sijaitsevan keittiön, Elimäellä se ei edes mahtuisi keittiöön), suunnittelin laatikkoa (toivottavasti) pian valmistuvaan sivupöytään. Idea jalostui niin, että kyseistä sivupöytää varten voisi tehdä valkoisia laatikoita.

Nyt kuitenkin olen taas kotona... Jaksaisikohan sitä pikkuisen maalata...?

Kevättä odotellessa

Suurin osa päivästä kului Kouvolassa seikkaillessa, ensin lääkärissä ja sitten ruoka- yms. ostoksilla. Kun viimein pääsin kotiin jatkoin kaapin ovien maalaamista. Laitan huomenna varmaan lisää kuvia ovista, jos vaikka saisi ruokakaappien ovet takaisin paikalleen. Sitten voisin ottaa myös kuvia keittiöstä ja siitä mitä olen siellä nyt tehnyt. Sain myös (viimeinkin) chilin siemenet multaan, sekä vähän sokeriherneitä. Sokeriherneet kasvaa kyllä nopeasti, eikä niiden tarvi kasvaa edes täyteenmittaan, kun ne versoina syödään. Mutta vähän pelkään, että olen myöhässä chilien kanssa. Toivottavasti myös muistan kastella istutuksiani sopivasti, minulla kun on paha tapa kastella liikaa tai liian vähän.
Pilkku- yms. virheistä on muuten turha huomauttaa, teksti tulee välillä lähes ajatuksen virtana, niin hyvä jos muistan pysähtyä sanavälejä laittamaan.