keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Hei haloo

Miten tässä näin kävi? Miten on mahdollista, että esimerkiksi ratkaisuksi koulusurmille pidetään tiukempia aselakeja?

Kävin äsken facebookissa, ja huomasin erään ystäväni linkityksen artikkeliin, jossa erään psykologin mielestä ei ole normaalia harrastaa metsästämistä. Voih, no ensinnäkin, metsästämällä pidetään kurissa tiettyjä eläinkantoja, joiden vapaa kasvaminen aiheuttaisi ongelmia (esim. jos hirvien määrä voisi vapaasti kasvaa, kasvaisi myös niitä metsästävien petoeläinten, kuten susien, määrä, ja hirvet tuhoavat myös taimikkoja, myös tiellä liikkuvat ja siten autojen alle jäävien hirvien määrä kasvaisi). Muutenkin metsästysseurojen toiminta on harkittua, ja kaatolupien määrä vaihtelee vuosittain sen mukaan paljonko kyseisiä eläimiä on.

Se, että vaikeutetaan aseiden saamista, ei ratkaise mitään. Jos jollain on niin pahoja ongelmia, että päättää tehdä jotain kouluammuskelua vastaavaa, välineet on kyllä saatavissa. Aseiden saatavuus ei ole ongelma mihin pitäisi puuttua, vaan nuorten henkinen pahoinvointi, koulukiusaaminen ja nuorten eristäytyminen. Milloin unohdimme syy-seuraussuhteen?

Ja ne syyt: kenestäkään ei tule murhaajaa metallimusiikkia kuuntelemalla tai raaintakaan videopeliä pelaamalla. En tiedä, mutta voi olla, että henkilö jolla on mahdollisia taipumuksia väkivaltaan päätyy kuntelemaan metallia ja pelaamaan väkivaltapelejä, mutta jos puututaan pelaamiseen tai musiikkimakuun puututaan vääriin asioihin. Pitäisi puuttua siihen, miksi nuori sulkeutuu pelaamaan tai kuuntelemaan musiikkia yksin, sen sijaan, että viettäisi aikaa ystäviensä kanssa.

Taisin olla yläasteella kun tv:stä tuli erään nimeltä mainitsemattoman suomalaisen dokumenttisarjan jakso, jossa kerrottiin kuinka kaikki metallifestivaaleilla käyvistä nuorista tulee saatananpalvojia ja satanisteja (huom. satanistia ja saatananpalvojaa käytettiin synonyymeinä, vaikka oikeasti eivät sitä ole). Eli ei ole uusi ilmiö syyttää tiettyjä alakulttuureja nuorten ongelmista. Suomessa ei silloin ollut vaan tapahtunut koulusurmia, joten musiikkia syytettiin nuorten muuttamisesta saatananpalvojiksi. Jos tätä tekstiä lukee yksikin nuoren vanhempi niin älkää kauhistelko lapsenne musiikki-, elokuva- tai pelimakua, vaan puhukaa lapsellenne. Vain niin voi selvitä onko nuorella oikeita ongelmia ja miettiä mitä ongelmille voisi tehdä, vai sattuuko lapsenne vain pitämään vaikkapa kauhuleffoista. Hakekaa apua, kun sille on tarvetta, ja jos kaikki on hyvin, menkää yhdessä vaikka lapsenne suosikkiyhtyeen keikalle, vain yrittämällä, voitte nähdä sen kauneuden, joka muuten kauhistelemastanne musiikista löytyy...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti