Pipoja vastasyntyneille

Luin facebookin yhdeltä palstalta, että Jorvin sairaalassa vastasyntyneet eivät enää saa päihinsä puuvillapipoja, koska niiden pesettäminen on niin kallista, pipojen tilalla käytetään verkkonauhaa. Jorvin sairaalan kätilöt olivat päättäneet korjata asian kutomalla pipoja, jotka annettaisiin sitten mukaan kotiin. Eräs kätilöistä rekrytoi oman marttaseuransakin mukaan, mutta silti pipoja ei valmistunut tarpeeksi kaikille syntyville, joten asialaitettiin facebookin. Myös iltalehti huomasin jutun. Alkuperäinen viesti löytyy tämän linkin takaa facebookista.

Ensin vihjasin äidilleni pipojen tekemisestä, mutta innostuin myös itse. Vastasyntyneen pipo on kuitenkin aika pieni, eli se valmistuu nopeasti, mutta koska tyyli oli vapaa, olisi pipot hyvä paikka testata vaikka uusia tekniikoita. Tähän mennessä olen saanut 2 valmiiksi, ja olen aloittanut tehemään kolmatta.

Ensimmäisestä piposta tuli hyvin yksinkertainen.

 Toisessa pipossa lähdin testaamaan saamaani ideaa ja minulle uutta tekniikkaa. Olin saanut idean panda pipoon jo aikaisemmin, mutta en tiennyt kenelle sen tekisin. Korvat ja pipon yläosa on tehty suuntaa vaihtamalla, ensin valkoiset osat ja sitten mustat.

Mikäli innoistut kirjoitukseni ja pipojeni takia osallistumaan vastasyntyneiden pipojen kutomiseen, olisi hienoa, jos vaikka kommentoit tätä tekstiä tai laitat minulle linkin (mikäli kirjoitat vaikkapa blogiisi aiheesta ja esittelet kutomistasi). Ja jos puikot ei pysy omissa käsissä,  linkkiä blogiini voi jakaa omille kutomista harrastaville tutuille. :)

Perheenlisäystä

Yön aikana on käynyt haikara vierailulla tai sitten jostain muualta meidän akvaarioon on putkahtanut kala. Aikaisemmin meillä oli 12 kalaa ja eilen ostin 3 lisää, mutta tänä aamuna, kun laskeskelin ovatko kaikki hengissä löysin akvaariosta 16 fisua. Yksi tosin on vain noin sentin mittainen pötkylä, joska tunnistin kalaksi pyrstöstä ja evistä, ja myös siitä, että se liikkui myös vastavirtaan..

Oma epäilykseni on, että se on tullut lemmikkieläinkaupasta ostamieni kalojen matkassa, mutta Mister P arvio, että parvemme olisialkanut jo lisääntymään. Toivon vaan ettei pikkuinen joudu heti kalan ruoaksi. ;)

Näpertelin tälläisen edellispäivänä. Meni kaksi kahvipussia vaikka kokoa on vain 9x9x5cm, tosin halusin saada napakan korin, joten tein kolminkertaisista suikaleista. Vaatii kyllä vielä harjoittelua, mutta olihan tuota ihan kiva näprätä. En ollut aikaisemmin kiinnostunut kahvipakettikasseista tms, mutta jostain sain viime viikolla idean, että pitää kokeilla.

Postimerkki-kortti

Tein viikonloppuna kortin, joka näytti postimerkiltä. Taitaa olla edellinen blogikirjoitus. Ja ainakin paria ihmistä kortti ja sen työstäminen ilmeisesti kiinnosti, joten päätin nyt paljastaa miten kortti syntyi. Idea putkahti vain jostain, mutta operaatio on helppo :)

 Ensin valitaan kuva "postimerkkiin" ja kuvalle tausta. Tein alunperin taustan aikakauslehdestä, jonka taakse olin liimannut napakamman paperin, suosittelen jotain napakkaa paperia tai vaikkapa kartonkia, pysyy paremmin muodossaan. Tässä esimerkissä käytän valkoista paperia, koska siitä tekemäni merkinnät erottuu parhaiten.

 Jos halutaan 10x15cm postikortti, kuvan olisi hyvä olla noin 8x13cm, ja aloittaessa taustan olisi hyvä olla 12x17cm. Taustapaperiin piirretään viivat yhden sentin päähän reunasta.

 Ja viivoihin tehdään jokin pieni merkki noin sentin välein.

 Tavallisesta rei'ittimestä irrotetaan tausta/säiliö, jolloin reiästä näkee hyvin, että missä kohtaa viivalla olevat merkit on. Ja niihin kohtiin isketään reiät. Suurin piirtein jos osuu keskelle, ei ole hirveän tarkkaa.

 Reikien välistä jää näkyviin viivat, joita pitkin leikataan.

Ja nyt paperin pitäisi muistuttaa postimerkkiä, etenkin kun keskelle lisätään vielä haluttu kuva varovasti liimaten.

En muista mistään lukeneeni tai missään nähneeni vastaavaa, eli kyseessä on oma ideani.

Uusiokäyttöä

Mister P on asentamassa kaverin autoon stereoita tai jotain vastaavaa, eli olen yksin kotona lauantai-iltana, hienoa... No jäin miettimään mitä tekisin, ja päädyin selaamaan muutamia blogeja, joita nyt yleensäkin seuraan. http://vilinverstas.vuodatus.net/ sivulla on viikottain vaihtuvia haasteita, ja innostus taas iski, sellainen pieni leikkaa ja liimaa innostus. En ehkä ole (vielä ainakaan) kovin hyvä kortteíen tekemisessa, mutta harjoittelu tekee mestarin. Ja kierrätysmateriaaleista tottakai. :)

Elämää meillä

Vaikka lähinnä tähän blogiin aion kirjoittaa erilaisista tekemistäni asioista, ajattelin, että esittelen kuitenkin tänään hieman millaista elämää meillä on. Eli minä ja Mister P asutaan vanhassa pienessä maatalossa. Meidän kanssa täällä asuu kaksi kissaa, Sipi ja Roni, ja meillä on myös akvaario, jossa juuri tällä hetkellä on 12 kalaa. Toivottavasti kalojen määrä ei ainakaan pienene, ja kissojen määrä olisi juuri sopiva :)

 Sipi on vajaa kaksivuotias leikattu kolli.

 Roni on alle vuoden ikäinen leikattu kolli. Roni toimii myös paperisilppurina.

Jostain ihme syystä kaikkia kaloja ei vain saanut yhteiskuvaan... Mikäköhän niitä vaivaa, kun poseeraminen on niin hankalaa.

Tänään käytiin ostamassa osa kaloista, kun edellisestä erästä oli vain pari jäljellä. Suurin osa vedestä vaihdettiin tässä välissä, ja tilannetta korjattiin vedenparannusaineella. Toivottavasti fisut pysyvät hengissä, niitä on ihan kiva katsella, Ronikin tykkää.

Haluaisin tehdä jotain, mutta en oikein osaa päättää, että mitä. Voisin oikeastaan kutoa myssyn loppuun, niin voisi sitten sen jälkeä siirtyä johonkin muuhun. Mutta kun mieleni tekisi ommella jotain tilkuista, sellaisia kankaita vain ei ole yhtään kotona.. No pitää keksiä jotain, tai sitten tuijotan vain kaloja.

Jotain hyvää ja jotain huonoa

On ollut pikkuisen kiireiset pari päivää. Eilen olin taas Enäjärvella ja yritettiin isäni kanssa kooto vitriiniä keittiöön. No huomattiin sitten, että osa osista on viallisia, hienoa... Ja tietysti firman, josta vitriini oli ostettu, asiakaspalvelu oli jo kiinni sen päivän osalta. Tänään sitten selvittelin asiaa. Toimittavat uudet osat, eli asia kuitenkin ratkesi, mutta se vitriini on osien saapumiseen asti keskeneräisenä :)

Sitten vähän aikaisempaan: reilu kuukausi sitten huomasin netissä etsittävän testaajia Knorrin keitoille... Testaajan pitäisi tuunata keitot ja piti ihan täyttää lyhyt hakemus. Testaajille luvattiin kiitospaketit, jotka toimitettaisiin sen jälkeen kun on raportoitu, että miten keittoja tuunasi. Eli siis ensin valituille testaajille lähetettäisiin keittoa, sitten testaaminen ja raportoiminen ja sitten toinen paketti, jonka sisältö pidettiin yllätyksenä. Täytin hakemuksen ja pääsisnkin testaajaksi. Ja tottakai testasin ja raportoin, oli muuten helppo juttu, ja edellispäivänä saapui kiitospaketti..

 Ihan kiva kiitos siitä, että pari kertaa laittoi ruokaa, ja kertoi sitten pikkuisen kokkailuistaan.

Kortti

Vähän liian helposti tulee ostettua valmiita kortteja, mutta joskus jaksaa itse askarrella. Kuva on vähän kehno, mutta sähköt meni äsken poikki kovan tuulen takia, ja nyt kun ne palasi, haluaisin kirjoittaa tänne ennen kun katkeaa uudestaan. En siis jaksanut alkaa tarkempaan kuvaamaan :)

Rautalangasta väännettyä

Muutama vuosi sitten tein rautalangasta vääntämällä pienen ukon. Ukko ehti muuton jälkeen ainakin puoli vuotta istuskella autossani, kunnes viime viikolla toin sen sisälle turvaan. Hyllyllä se on nyt katsellut tekemisiäni, ja tänään ajattelin ukon tarvitsevan seuraa. Joten saanko esitellä...

 ...Wingman, eli siivekäs mies.

... Ja leaning man, eli nojaava mies.

Tein molemmat maatalouskäyttöön myytävästä rautalangasta, eli aika paksusta, mutta kun käytössä on hyvät pihdit, niin kyllä paksumpikin rautalanka saadaan taipumaan. Yritän seuraavaksi jatkaa kutomista, mutta haluan vielä näyttää yhden jutun,..

...herneen versot ovat nimittäin nousseet pintaan. :)

Turhauttavaa

Suurin osa tästä päivästä menikin ajellessa. Ensin ajoin Enäjärvelle auttaakseni isääni metsätöissä. Matkassa yhteen suuntaan kestää noin tunti näin talvella, eli menopaluu vie kaksi tuntia. No varmasti muitakin "harmittaisi", jos ajaisi saman matkan vain tunnin homman takia. Tämän hetkinen bensan hinta ei ainakaan auta "harmitukseen". No saan auttamisesta sen verran rahaa, että saan maksettua bensat. Ja autan kyllä isääni mielelläni. Torstaina olisi ilmeisesti lisää hommia, toivottavasti tällä kertaa poikkuisen enemmän.

No poistuin nopeasti kohti Kouvolaa, sain nimittäin aamulla soiton lääkäriajastani. Olin varannut ajan mahdollisimman myöhälle iltapäivään, ja nyt minun haluttiin saapuvan paikalle jo yhdeltä. Pikkaisen oli kiire, mutta ehdin sekä auttaa isääni, että käydä lääkärissä.. Nyt loppupäivä onkin mennyt vähän valjuissa olotiloissa, siis mitään vakavaa ei ollut, vaikka lääkärissä kävinkin, mutta tuli vähän huono olo operaation jälkeen.

Onneksi päivä on jo melkein ohi. Toivottavasti huomenna saan jotain aikaan tässä kotosalla.

Tämä on hieman vanhempaa tuotantoa, kaveri toivoi catepillar-pipoa niin pitihän se tehdä. Tämä taisi valmistua joulu-/tammikuussa, mutta halusin kuitenkin näyttää, että tällainenkin on puikoistani valmistunut.

Myssyttää

Tämä päivä on mennytkin työhuonetta järjestäessä, yritän saada huoneen toimimaan paremmin sekä työhuoneena, että vierashuoneena. Olen pikkaisen ehtinyt myös kutomaan myssyä itselleni.

Löysin nimittäin tällaista ihanaa violetti-punaista lankaa, jota oli pakko ostaa. Päätin vasta ostettuani, että mitä siitä teen.

Tässä puolestaan on siskolleni kutoma myssy. Hän ei ole vielä tätä nähnyt ja nyt voinkin samalla selvittää vaivautuuko hän edes blogiani katsomaan.

Tässä kohtaa paljastan, että meille ilmestyi kotiin muutama viikko sitten tatuointikoneet. Älkää kysykö miksi, kun en itsekään tiedä. Ja aluksi olin vahvati sitä mieltä, että niihin ei muuten kosketa, kun kumpikaan meistä ei ole ikinä aikaisemmin tatuoinut. No kävi kuitenkin niin, että pakkohan niitä oli koettaa, ja nyt olen jo kaksi kertaa tikannut Mister P:n käsivartta. Tarkoitus olisi tehdä siihen Maltan risti, mutta katsotaan miten käy. Kuvia ja lisää muutenkin aiheesta, sitten kun tatuointi on valmis.

Visio iski

Olin pari päivää sitten laittanut sokerihernettä kasvamaan ja tänään kun kastelin, huomasin, että siellä jo pikkuisen on alkanut tapahtumaan. Ja sitten iski hurja visio ja oli pakko siirtää herneet uusiin astioihin, nimittäin pilttipurkkeihin.

Ja kun talossa on kissoja, joille varmaan herneen versot myös kelpaavat tein tuollaiset ripustusjutut, ja laitoin purkit ikkunaan roikkumaan langan avulla... 

Jos vaikka parin päivän päästä näkyisi vihreää purkeissa.

valmiihkot kaapin ovet

Olen tänään maalannut ruokakaapin ovia ja ajattelin nyt laittaa muutamia kuvia.

Kaupoissa on myynnissä sabluunaliimaa, mutta päätin luottaa hiuslakkaan (toimii myös fiksatiivinä), huomattavasti halvempaa, eikä jää sitten turhia jämiä. Maalasin ovet ensin vaalean lilalla huonekalumaalilla, sitten "kasvit rungot" tummemman violettisella huonekalumaalilla. Lopuksi tein ruusut liitutaulumaalilla. Tämä saattaa kuulostaa hieman erikoiselta, mutta tein keittiöön jo aiemmin pari pientä liitutaulua, ja maalia jäi, joten ajattelin että se sopisi tähän (niin kuin sopiikin), eikä tarvitsisi ostaa kolmatta eri sävyä tai maalata ruusuja ja köynnöstä samalla lilalla.

Kun sabluuna on liimattu oven pinnalle, ei maalin pitäisi päästä leviämään, eikä sabluunan liikkumaan, ja voi rauhassa tuputtaa maalin.

 Annoin maalien kuivua kunnolla, aina eri väriän jälkeen. Ja myös ennen kuin aloin korjailemaan huonosti menneitä kohtia. Pikku virheet on helpompi korjata, kuin se että laskee käden vahingossa maaliin, ja virhe kasvaa kämmenen kokoiseksi... Kissojen pitäminen poissa kuivuvasta maalista oli myös haasteellista (ajoittain, ei ne nyt sinne koko aikaa olleet tunkemassa).

Korjasin virheet siveltimellä, maalasin myös osan koukeroista vapaallakädellä.

Ja nyt oven puoliskot näyttävät tältä. Katsotaan mitä Mister P sanoo.

On hauska maalatahieman totutusta poikkeavalla tavalla näitä ovia. Yleensähän tällaiset maalattaisiin vain yhdellä värillä. Tai sitten ovet/kaapit vaihdettaisiin kokonaan, mutta siihen ei nyt ole rahaa (mutta olin jo puolen vuoden täällä asumisen jälkeen lopenkyllästynyt edelliseen väriin, että jotain oli pakko tehdä), joten ostettiin vähän maalia ja piristettiin ilmettä uusillä väreillä... Yritän lähipäivinä saada ovet paikalleen ja otettua kuvia koko keittiöstä.

Muistikirja

Löysin jonkun kaupan alekorista, pienen muistikirjan.. Aika tylsännäköinen, täysin mustilla kansilla, mutta ostin kohokangasväriä (itsestään kuivuvaa) ja eilen totesin, että kyseisen muistikirjan kanteenhan voisi tehdä jotain pientä koristusta sillä värillä (kirjan kansissa on kangaspäällyste). Päätin sitten tehdä kanteen sulkakynän. Piirsin ensin haluamani kuvan paperille (paksua, kiiltäväpintaista, tässä tapauksessa erään naisten lehden takakansi). Ja leikkasin siitä mattoveitsellä sabluunan, jonka avulla tein haluamani kuvan muistikirjan kanteen.

Kuvassa lopputulos ja käyttämäni väri.

Sabluunoita tehdessä ei ole hirveästi väliä mistä sen sabluunan tekee, kannattaa valita kuitenkin kiiltävä pintainen paperi/pahvi, jotta maali ei imeudy siihen. Olen tehnyt udeita sabluunoita käytetyistä piirtoheitin kalvoista (eli aina kun koulussa piti tehdä ryhmätyö kalvolle, laitoin kalvot jemmaan sen jälkeen kun työ oli esitelty). Kannattaa myös miettiä tarvitseeko samaa sabluunan kerran vai useita kertoja. Esimerkiksi piirtoheitin kavot kestää useita käyttöjä ja ne on myös helppo pestä tarvittaessa, yksittäisiä kertoja varten aikakauslehtien kansipaperi on riittävän vahvaa.

Nyt siirryn maalaamaan ruokakaapin ovia (aloitin jo äsken, ja varmaan iltapäivällä laitan kuviakin siitä projektista :)

Suunnitelmaan tuli suunnitelmanmuutos, taas kerran

Olin ajatellut maalaavani (loppuun) nyt kesken eräisenä olevan ruokakaapin oven tänään. Kävi kuitenkin niin, että eilen illalla soi puhelin "ehditkö millon ajamaan puita, huomenna tai lauantaina". Joten siirsin taas maalaamista johonkin lähitulevaisuuteen ja lähdin aamulla Enäjärvelle. Mutta juuri kun olin lähdössä traktorilla metsään, huomasin (taas kerran) piharakennuksen rikkinäisen oven. Ovi vielä syksyllä peitti traktorin mentävää aukkoa, mutta oli ajan saatossa hieman lahonut ja kulunut, joten lojui nut kappaleina. Sain idean tehdä oven harmaista laudoista laatikon (ainakin aluksi vain yhden).
Palattuani metsästä, jossa varmaan puolet ajasta kului traktorin kiskomiseen pois ojasta (siitä huolimatta sain ajettua kaikki puut), hyökkäsin oven kimppuun sahan kanssa. Ja lopputulos näyttääkin ihan laatikolta :), siitäkin huolimatta, että kyseessä on suht pikaisesti tehty koevedos.

Vaikka kyseinen laatikko ei sovikaan keittiön väreihin (Enäjärvellä sijaitsevan keittiön, Elimäellä se ei edes mahtuisi keittiöön), suunnittelin laatikkoa (toivottavasti) pian valmistuvaan sivupöytään. Idea jalostui niin, että kyseistä sivupöytää varten voisi tehdä valkoisia laatikoita.

Nyt kuitenkin olen taas kotona... Jaksaisikohan sitä pikkuisen maalata...?

Kevättä odotellessa

Suurin osa päivästä kului Kouvolassa seikkaillessa, ensin lääkärissä ja sitten ruoka- yms. ostoksilla. Kun viimein pääsin kotiin jatkoin kaapin ovien maalaamista. Laitan huomenna varmaan lisää kuvia ovista, jos vaikka saisi ruokakaappien ovet takaisin paikalleen. Sitten voisin ottaa myös kuvia keittiöstä ja siitä mitä olen siellä nyt tehnyt. Sain myös (viimeinkin) chilin siemenet multaan, sekä vähän sokeriherneitä. Sokeriherneet kasvaa kyllä nopeasti, eikä niiden tarvi kasvaa edes täyteenmittaan, kun ne versoina syödään. Mutta vähän pelkään, että olen myöhässä chilien kanssa. Toivottavasti myös muistan kastella istutuksiani sopivasti, minulla kun on paha tapa kastella liikaa tai liian vähän.
Pilkku- yms. virheistä on muuten turha huomauttaa, teksti tulee välillä lähes ajatuksen virtana, niin hyvä jos muistan pysähtyä sanavälejä laittamaan.

Eräänä keskiviikkona, keskellä tarinaa

Kaikki alkaa jostain, ja tämä tarina alkoi oikeastaan pari vuotta sitten. Tapasin Mister P:n, ja siinä treffailtiin ja tutustuttiin ja lopulta muutettiin yhteen. Ja Mister P:n talo kaipasi ja kaipaa edelleen ns. naisen kosketusta. Jos olisi enemmän rahaa kaikki tapahtuisi nopeasti, mutta meidän tapauksessa remontointi ja sisustus tapahtuu pikku hiljaa. Tällä hetkellä menossa satasen keittiöremppa, olen tehnyt hieman lisätilaa mm. avohyllyillä ja kaappien ovet ovat saaneet jo uutta maalia pintaan. Tänään olen pikkaisen koristellut ruokakaapin ovia.Ompas hankalaa lähteä liikkeelle kirjoittamisen kanssa, niin paljon on jo tapahtunut, on kun alottaisi kirjoittamaan satua siitä kohdasta, kun sankari on jo selvinnyt ensimmäisistä koettelemuksista. Koettakaa päästä jyvälle, ja eiköhän jotkin asiat selkiydy matkan varrella.

Jo viime viikolla valmistuneet astiakaapin ovet, tosin tässä vielä keskeneräisinä.

 Ja tässä on ruokakaapin ovet, toinen melkein valmis.