Ja niin meille muutti koira

 Tänään se sitten tapahtui, haettiin Doris (rotu: karjalankarhukoira) meille. Matka sujui suurimmaksi osaksi hyvin (eihän sitä edes paljoa ollut, vähän vajaa tunti), noin puolessa välissä Doris vaan päätti viettävänsä loppumatkan etupenkillä, eli sylissäni. Koiran mielestä matka tuntui sujuneen hyvin, itse en niin viihtynyt loppumatkasta.

 Tässä on siis uusi tarha ja koppi ovelta katsottuna.

 Eikä pahemmin valittamista näyttäisi olevan.

Roni ei ainakaan ensi kohtaamisen aikana ollut kovin innoissaan uudesta tulokkaasta. Karvat nousi heti pystyyn kun näki ensimmäisen vilauksen koirasta, ja piti outoa murinaa. Dorista ei pahemmin kiinnostanut.

Ilmeestä näkee, että Roni ei tainnut pahemmin tykätä, vaikka Dorista ei haukkunut, ei yrittänyt nuolla, ihan vaan pikkaisen tarhan raosta haistoi.

Eli tällä hetkellä meillä on 2 kissaa, yksi koira ja useampi kymmenen kalaa. Kun Mister P repi rikkaruohoja pihalla yritin kysellä olisiko seuraavaksi hankittava kesä-vasikka tai -lammas, syömään ruohot pihasta :D No tuskin kuitenkaan

Tomaattiset merimiespihvit

Piti jo eilen kirjoittaa aiheesta, mutta tuli syötyä maha niin täyteen ettei pää enää toiminut. Juttu alkaa kuitenkin hieman kauempaa: en ole oikein ikinä pitänyt merimiespihveistä. Kyseessähän on yksi perinteinen kouluruoka, joka on koulussa usein mautonta ja lihat vielä parhaassa tapauksessa sitkeitä. En ollut ikinä ajatellut merimiespihvejä itse kokeilla, mutta Mister P kerran kuitenkin toivoi niitä ruoaksi. Ehdin jo suunnitella kieltäytyväni, kunnes päätin, että kaikkea voi kokeilla ainakin kerran, ja mielessä liikkui myös ajatus, että olihan niitä muitakin ruokia, joita osasin tehdä paremmin kuin jopa äitini saati koulujen keittoloiden tädit (tässä kohtaa viitataan niihin täteihin, joiden ruokia olen itse syönyt). Joten etsin reseptin ja valmistin parhaat merimiespihvit mitä ikinä olen itse syönyt, ja totesin, että näitä voi tehdä toistekin.

No eilen oli ehkä kolmas tai neljäs kerta, kun tein merimiespihvejä, mutta kun kotona ei ollutkaan sipulia, päätin kokeilla reseptin muokkaamista ja tulos oli seuraavanlainen:

Sihun tomaattiset merimiespihvit

400g jauhelihaa
4 tomaattia
4 porkkanaa
8 perunaa
suolaa
grillausmaustetta
lihaliemikuutio
n. 6-8dl vettä

Ruskistetaan liha pannulla ja lisätään sekaan paloitellut tomaatit, maustetaan suolalla ja grillausmausteella. Suolaa ei kannata pihistellä tässä kohtaa, koska tomaatti vaatii runsaasti suolaa maistuakseen. Annetaan muhia rauhassa, tomaatit saavat melkeimpä hilloontua lihan sekaan.

Kuoritaan ja siivutetaan perunat ja porkkanat, ja ladotaan kerroksittain uunivuokaan perunat, porkkanat ja lihatomaatti sekoitus. Perunoiden ja porkkanoiden päälle ripotellaan myös suolaa ja grillausmaustetta. Päällimmäisen kerroksen tulee olla perunaa. Kun lihojen ja tomaattien paistamiseen käytetty pannu on tyhjä kaadetaan siihen vedet ja lihaliemikuutio, kiehautetaan, jotta kuutio sulaa veteen. Kaadetaan neste uunivuokaan ja peitetään vuoka kannella tai foliolla. Kypsennetään uunissa 200 asteessa, ensin noin 1,5 tuntia kannen/folion alla, viimeinen puolituntinen ilman kantta/foliota.

Mikäli aikaa on ruoka saa olla uunissa kauemminkin, mutta silloin pidennetään kannenallaoloaikaa, jotta vesi ei pääse haihtumaan likaa. Suosittelen kokeilemaan tätä tai omaa versiota, varmistakaa vain, että vesi ei pääse haihtumaan, ettei merimiespihveistä tulisi kuivia ja sitkeitä :)

Maanantait ei aina suju muillakaan

Olen nukkunut ja nukkunut. Eilen taisin nukkua melkein 12 tunnin yöunet ja viime yönä noin 10 tunnin yöunet, ja silti väsyttää. Oli taas otettava jääkaapista Red Bull pystyäkeni heräämään. Yhden aikaan olin hereillä ja tolkuissani, joten päätin lähteä ruokaostoksille, kuten olin suunnitellut. Olin jo päässyt kaupan sisäpuolelle ja kun kaikessa rauhassa kävelin kohti pullonpalautusautomaatteja, kuului kunnos tömäys ja kasa Veikkauksen esitteitä ja lappuja lensi telineistä lattialle. Joku törmäsi autollaan kaupan seinään. Sen verran heräsi uteliaisuuteni, että palautettuani pullot, kävin kurkkaamassa vahinkoja. Ei seinä eikä auto vahingoittunut paljoa, suurin näkyvä tuho taisi olla vääntynyt rekisterikilpi. Näin jälkikäteen eniten mietityttää se, että tapahtuma ei suurta reaktiota herättänyt kaupan henkilökunnassa tai muissa asiakkaissa. Eli onko tämä normaalia meidän kirkonkylässä ja minä en vain tiedä sitä, koska olen vasta asunut vajaan vuoden täällä ja asun vielä tuola sivukylällä eli kaikki kirkonkylän tapahtumat eivät kulkeudu meille... Pitää kysyä Mister P:ltä kun hän tulee töistä, aikaisemmin kirkonkylällä asuneena Mister P varmaan tietää, jos kaupan seinään törmääminen on normaalia.

Toinenkin juttu tuli kauppareissulla mieleen. Olisin halunut täydentää jääkaapin energiajuomavarastoja, mutta haluamani Red Bull oli kaupasta loppunut. Voiko olla, että ainainen väsymykseni ei johdu minusta, vaan esimerkiksi alueen juomavedestä tai ilmasta ja kaikki muutkin kantavat tölkeittäin energiajuomaa koteihinsa..?