Polttopuita, perunoita ja ruohonleikkuri

Isäni soitti eilen ja kysyi ehtisinkö auttamaan muutamissa hommissa. Ja tänään olinkin koko päivän auttamassa, hieman polttopuuhommia, perunan tiputusta ja noin 5 tuntia ruohonleikkaamista. Onneksi on ajettava leikkuri. No tuli taas autettua isää ja vaihteeksi venäytettyä lihas alaselästä, nice. No kohta saunaan, jos se hieman auttaisi :)

Hei haloo

Miten tässä näin kävi? Miten on mahdollista, että esimerkiksi ratkaisuksi koulusurmille pidetään tiukempia aselakeja?

Kävin äsken facebookissa, ja huomasin erään ystäväni linkityksen artikkeliin, jossa erään psykologin mielestä ei ole normaalia harrastaa metsästämistä. Voih, no ensinnäkin, metsästämällä pidetään kurissa tiettyjä eläinkantoja, joiden vapaa kasvaminen aiheuttaisi ongelmia (esim. jos hirvien määrä voisi vapaasti kasvaa, kasvaisi myös niitä metsästävien petoeläinten, kuten susien, määrä, ja hirvet tuhoavat myös taimikkoja, myös tiellä liikkuvat ja siten autojen alle jäävien hirvien määrä kasvaisi). Muutenkin metsästysseurojen toiminta on harkittua, ja kaatolupien määrä vaihtelee vuosittain sen mukaan paljonko kyseisiä eläimiä on.

Se, että vaikeutetaan aseiden saamista, ei ratkaise mitään. Jos jollain on niin pahoja ongelmia, että päättää tehdä jotain kouluammuskelua vastaavaa, välineet on kyllä saatavissa. Aseiden saatavuus ei ole ongelma mihin pitäisi puuttua, vaan nuorten henkinen pahoinvointi, koulukiusaaminen ja nuorten eristäytyminen. Milloin unohdimme syy-seuraussuhteen?

Ja ne syyt: kenestäkään ei tule murhaajaa metallimusiikkia kuuntelemalla tai raaintakaan videopeliä pelaamalla. En tiedä, mutta voi olla, että henkilö jolla on mahdollisia taipumuksia väkivaltaan päätyy kuntelemaan metallia ja pelaamaan väkivaltapelejä, mutta jos puututaan pelaamiseen tai musiikkimakuun puututaan vääriin asioihin. Pitäisi puuttua siihen, miksi nuori sulkeutuu pelaamaan tai kuuntelemaan musiikkia yksin, sen sijaan, että viettäisi aikaa ystäviensä kanssa.

Taisin olla yläasteella kun tv:stä tuli erään nimeltä mainitsemattoman suomalaisen dokumenttisarjan jakso, jossa kerrottiin kuinka kaikki metallifestivaaleilla käyvistä nuorista tulee saatananpalvojia ja satanisteja (huom. satanistia ja saatananpalvojaa käytettiin synonyymeinä, vaikka oikeasti eivät sitä ole). Eli ei ole uusi ilmiö syyttää tiettyjä alakulttuureja nuorten ongelmista. Suomessa ei silloin ollut vaan tapahtunut koulusurmia, joten musiikkia syytettiin nuorten muuttamisesta saatananpalvojiksi. Jos tätä tekstiä lukee yksikin nuoren vanhempi niin älkää kauhistelko lapsenne musiikki-, elokuva- tai pelimakua, vaan puhukaa lapsellenne. Vain niin voi selvitä onko nuorella oikeita ongelmia ja miettiä mitä ongelmille voisi tehdä, vai sattuuko lapsenne vain pitämään vaikkapa kauhuleffoista. Hakekaa apua, kun sille on tarvetta, ja jos kaikki on hyvin, menkää yhdessä vaikka lapsenne suosikkiyhtyeen keikalle, vain yrittämällä, voitte nähdä sen kauneuden, joka muuten kauhistelemastanne musiikista löytyy...

Kalassa lauantai-iltana

Viikonlopun suunnitelmana oli siivota, siivota ja siivota. Vaan yllätys, yllätys, suunnitelmat muuttuivat. Eilen käytiin Kouvolan raviradalla jonkinlaisessa autotapahtumassa, Mister P sinne halusi, minua autot ei niin paljoa kuitenkaan kiinnosta. Oli siellä ihan hienojakin autoja, mutta olisin voinut jättää tapahtuman väliinkin. Lukuunottamatta pientä shoppailua: ostin kaksi koristepatsasta, lohikäärmeaiheisia. Kuvia ei ole tähän hätään.

Ilta menikin sitten kalastaessa. Käytiin mato-ongella, ja ainakin kissat saatiin onnellisiksi. Jos kissaa ei nimittäin saa onnelliseksi pussillisella pikkukaloja (laskin, että niitä taisi olla melkein 30), niin on kissassa jotain vialla. Tosin vanhempi kisuista piti ensin pelastaa järkyttävästä merihädästä. Kun tulimme kotiin hieman yhdentoista jälkeen, aloin kutsumaan kissoja. Toinen ryntäsi tallin suunnalta, mutta toista ei näkynyt. Jatkoin huhuilua, ja jostain kauempaa kuuluikin surkea maukuna. Lähdin seuraamaan ääntä, ja kissa löytyikin: joen toiselta puolelta. Pitihän se sieltä hakea kalaa syömään ja nukkumaan, muuten olisi saanut kiertää sillan kautta :)

Sireenejä ja silmälasit

Olen yrittänyt pihaa siistiä ja laittaa, hommaa on riittänyt ja tuntuu riittävän vielä pitkäksi aikaa. Olen haravoinut ja haravoinut, ja suunnitelmissa olisi jatkaa taas tänään, mutta vasta iltapäivällä. Ensin pieni vierailu tuohon naapuri kylään.

Mutta pihasta: olen löytänyt edelleen kaikenlaista sotkua pihalta, kaikkea silmälasien ja kylpyhuonelaattojen väliltä. En ymmärrä miksi kaikki pitää dumpata pihalle? Vaikka olisi oma piha, mutta mitä sitten kun talo myydään tai vaikka vain siirtyisi seuraavalle polvelle. Välillä tekisi kyllä mieli soittaa talon edelliselle omistajalle ja kysyä, että mitä on päässä liikkunut, kun roskalaatikon sijasta kaikki on kannettu pihalle.

Mutta sen lisäksi, että olen saanut pihalta pois roskia, olen onnistunut, Mister P:n avustuksella, istuttamaan sinne uutta. Sireenejä, tuijia, luumupuita, pari mäntyä ja uusia kuusentaimia talven aikana kuolleiden tai syötyjen tilalle. Toivottavasti ne kasvaisivat nopeasti, niin ehkä tontilla ei tuulisi enää yhtä paljon. Aion kyllä vielä jatkaa istuttelua, piakkoin pitäisi saada paprikan taimet maahan. :)

Tuulee

Tuuli,
ainainen tuuli.
Toistuva, repivä, pyörittävä,
tuuli.
Vaativa, kiskova, työntävä,
tuuli.

Sotkee hiukset,
levittää haravoidut lehdet,
repii kattoa,
tuuli.
Tunkee sisään raoista ja rei'istä.
Tuuli.

Miltä tuntuisi tyyni päivä,
lämpimältä, lempeältä?
Ihanalta?

Tuuli,
kylmä, kalsea tuuli.
Aina täällä, lähtisi jo.

tatuointi neulan toinen uhri

pari kaveri tai tuttua, miten sen nyt sanoisi, tuli meille istumaan iltaa. Oltiin puhuttu jo aikaisemmin, että meillä on laitteet ja jos kiinnostaa, niin voinhan minä vaikka pikkuisen jotain tehdä. Olin pari päivää sitten leikannut kyseisen henkilön hiukset ja tehnyt myös raitoja, ja tänään hän halusi tatuoinnin.. Pitää sitä pikkuisen vielä jatkaa, kun arpi on parantunut... Kaikkea sitä tulee tehtyä...

Voi voi voi

Pihalla on tullut tehtyä kaikenlaista, joten on koneella istuminen jäänyt vähemmällä, samoin on nyt ainakin viikon ajan ollut pienet käsityöjutut syrjässä. Vaikka olen pihalla haravoinut tai touhunnut (ainakin vähän aikaa) lähes joka päivä luulen, että saan kaivaa vielä useamman vuoden ajan esiin lasin palasia ja rauta romua. Kevään suurin löytöni on muutama kieppi sähkökaapelia... Kaapeli siis löytyi suurimmaksi osaksi maan alle peittyneenä...

Kaivoimme Mister P:n kanssa viime viikolla koiratarhan pohjan, ja nyt odotellaan vain hiekkaa, tarhaa ja koppia ja sitten koiruli voikin muuttaa. Saa vaan nähdä mitä kissat sanovat :)

Ja nyt seuraa pieni valitus osuus: Mister P ei osaa perata kalaa, joten kun katiskasta ilmestyi hauki, jouduin sen perkaamaan ja kokkaamaan. Ei ollut kovin reilu työnjako :D Tässä kirjoituksessani ei nyt ollut hirveästi sisältöä, jollain tapaa vain yritin koota vaan viime aikojen tapahtumia, kun en ole niitä jaksanut kirjoitella.