Ja niin meille muutti koira

 Tänään se sitten tapahtui, haettiin Doris (rotu: karjalankarhukoira) meille. Matka sujui suurimmaksi osaksi hyvin (eihän sitä edes paljoa ollut, vähän vajaa tunti), noin puolessa välissä Doris vaan päätti viettävänsä loppumatkan etupenkillä, eli sylissäni. Koiran mielestä matka tuntui sujuneen hyvin, itse en niin viihtynyt loppumatkasta.

 Tässä on siis uusi tarha ja koppi ovelta katsottuna.

 Eikä pahemmin valittamista näyttäisi olevan.

Roni ei ainakaan ensi kohtaamisen aikana ollut kovin innoissaan uudesta tulokkaasta. Karvat nousi heti pystyyn kun näki ensimmäisen vilauksen koirasta, ja piti outoa murinaa. Dorista ei pahemmin kiinnostanut.

Ilmeestä näkee, että Roni ei tainnut pahemmin tykätä, vaikka Dorista ei haukkunut, ei yrittänyt nuolla, ihan vaan pikkaisen tarhan raosta haistoi.

Eli tällä hetkellä meillä on 2 kissaa, yksi koira ja useampi kymmenen kalaa. Kun Mister P repi rikkaruohoja pihalla yritin kysellä olisiko seuraavaksi hankittava kesä-vasikka tai -lammas, syömään ruohot pihasta :D No tuskin kuitenkaan

Tomaattiset merimiespihvit

Piti jo eilen kirjoittaa aiheesta, mutta tuli syötyä maha niin täyteen ettei pää enää toiminut. Juttu alkaa kuitenkin hieman kauempaa: en ole oikein ikinä pitänyt merimiespihveistä. Kyseessähän on yksi perinteinen kouluruoka, joka on koulussa usein mautonta ja lihat vielä parhaassa tapauksessa sitkeitä. En ollut ikinä ajatellut merimiespihvejä itse kokeilla, mutta Mister P kerran kuitenkin toivoi niitä ruoaksi. Ehdin jo suunnitella kieltäytyväni, kunnes päätin, että kaikkea voi kokeilla ainakin kerran, ja mielessä liikkui myös ajatus, että olihan niitä muitakin ruokia, joita osasin tehdä paremmin kuin jopa äitini saati koulujen keittoloiden tädit (tässä kohtaa viitataan niihin täteihin, joiden ruokia olen itse syönyt). Joten etsin reseptin ja valmistin parhaat merimiespihvit mitä ikinä olen itse syönyt, ja totesin, että näitä voi tehdä toistekin.

No eilen oli ehkä kolmas tai neljäs kerta, kun tein merimiespihvejä, mutta kun kotona ei ollutkaan sipulia, päätin kokeilla reseptin muokkaamista ja tulos oli seuraavanlainen:

Sihun tomaattiset merimiespihvit

400g jauhelihaa
4 tomaattia
4 porkkanaa
8 perunaa
suolaa
grillausmaustetta
lihaliemikuutio
n. 6-8dl vettä

Ruskistetaan liha pannulla ja lisätään sekaan paloitellut tomaatit, maustetaan suolalla ja grillausmausteella. Suolaa ei kannata pihistellä tässä kohtaa, koska tomaatti vaatii runsaasti suolaa maistuakseen. Annetaan muhia rauhassa, tomaatit saavat melkeimpä hilloontua lihan sekaan.

Kuoritaan ja siivutetaan perunat ja porkkanat, ja ladotaan kerroksittain uunivuokaan perunat, porkkanat ja lihatomaatti sekoitus. Perunoiden ja porkkanoiden päälle ripotellaan myös suolaa ja grillausmaustetta. Päällimmäisen kerroksen tulee olla perunaa. Kun lihojen ja tomaattien paistamiseen käytetty pannu on tyhjä kaadetaan siihen vedet ja lihaliemikuutio, kiehautetaan, jotta kuutio sulaa veteen. Kaadetaan neste uunivuokaan ja peitetään vuoka kannella tai foliolla. Kypsennetään uunissa 200 asteessa, ensin noin 1,5 tuntia kannen/folion alla, viimeinen puolituntinen ilman kantta/foliota.

Mikäli aikaa on ruoka saa olla uunissa kauemminkin, mutta silloin pidennetään kannenallaoloaikaa, jotta vesi ei pääse haihtumaan likaa. Suosittelen kokeilemaan tätä tai omaa versiota, varmistakaa vain, että vesi ei pääse haihtumaan, ettei merimiespihveistä tulisi kuivia ja sitkeitä :)

Maanantait ei aina suju muillakaan

Olen nukkunut ja nukkunut. Eilen taisin nukkua melkein 12 tunnin yöunet ja viime yönä noin 10 tunnin yöunet, ja silti väsyttää. Oli taas otettava jääkaapista Red Bull pystyäkeni heräämään. Yhden aikaan olin hereillä ja tolkuissani, joten päätin lähteä ruokaostoksille, kuten olin suunnitellut. Olin jo päässyt kaupan sisäpuolelle ja kun kaikessa rauhassa kävelin kohti pullonpalautusautomaatteja, kuului kunnos tömäys ja kasa Veikkauksen esitteitä ja lappuja lensi telineistä lattialle. Joku törmäsi autollaan kaupan seinään. Sen verran heräsi uteliaisuuteni, että palautettuani pullot, kävin kurkkaamassa vahinkoja. Ei seinä eikä auto vahingoittunut paljoa, suurin näkyvä tuho taisi olla vääntynyt rekisterikilpi. Näin jälkikäteen eniten mietityttää se, että tapahtuma ei suurta reaktiota herättänyt kaupan henkilökunnassa tai muissa asiakkaissa. Eli onko tämä normaalia meidän kirkonkylässä ja minä en vain tiedä sitä, koska olen vasta asunut vajaan vuoden täällä ja asun vielä tuola sivukylällä eli kaikki kirkonkylän tapahtumat eivät kulkeudu meille... Pitää kysyä Mister P:ltä kun hän tulee töistä, aikaisemmin kirkonkylällä asuneena Mister P varmaan tietää, jos kaupan seinään törmääminen on normaalia.

Toinenkin juttu tuli kauppareissulla mieleen. Olisin halunut täydentää jääkaapin energiajuomavarastoja, mutta haluamani Red Bull oli kaupasta loppunut. Voiko olla, että ainainen väsymykseni ei johdu minusta, vaan esimerkiksi alueen juomavedestä tai ilmasta ja kaikki muutkin kantavat tölkeittäin energiajuomaa koteihinsa..?

Polttopuita, perunoita ja ruohonleikkuri

Isäni soitti eilen ja kysyi ehtisinkö auttamaan muutamissa hommissa. Ja tänään olinkin koko päivän auttamassa, hieman polttopuuhommia, perunan tiputusta ja noin 5 tuntia ruohonleikkaamista. Onneksi on ajettava leikkuri. No tuli taas autettua isää ja vaihteeksi venäytettyä lihas alaselästä, nice. No kohta saunaan, jos se hieman auttaisi :)

Hei haloo

Miten tässä näin kävi? Miten on mahdollista, että esimerkiksi ratkaisuksi koulusurmille pidetään tiukempia aselakeja?

Kävin äsken facebookissa, ja huomasin erään ystäväni linkityksen artikkeliin, jossa erään psykologin mielestä ei ole normaalia harrastaa metsästämistä. Voih, no ensinnäkin, metsästämällä pidetään kurissa tiettyjä eläinkantoja, joiden vapaa kasvaminen aiheuttaisi ongelmia (esim. jos hirvien määrä voisi vapaasti kasvaa, kasvaisi myös niitä metsästävien petoeläinten, kuten susien, määrä, ja hirvet tuhoavat myös taimikkoja, myös tiellä liikkuvat ja siten autojen alle jäävien hirvien määrä kasvaisi). Muutenkin metsästysseurojen toiminta on harkittua, ja kaatolupien määrä vaihtelee vuosittain sen mukaan paljonko kyseisiä eläimiä on.

Se, että vaikeutetaan aseiden saamista, ei ratkaise mitään. Jos jollain on niin pahoja ongelmia, että päättää tehdä jotain kouluammuskelua vastaavaa, välineet on kyllä saatavissa. Aseiden saatavuus ei ole ongelma mihin pitäisi puuttua, vaan nuorten henkinen pahoinvointi, koulukiusaaminen ja nuorten eristäytyminen. Milloin unohdimme syy-seuraussuhteen?

Ja ne syyt: kenestäkään ei tule murhaajaa metallimusiikkia kuuntelemalla tai raaintakaan videopeliä pelaamalla. En tiedä, mutta voi olla, että henkilö jolla on mahdollisia taipumuksia väkivaltaan päätyy kuntelemaan metallia ja pelaamaan väkivaltapelejä, mutta jos puututaan pelaamiseen tai musiikkimakuun puututaan vääriin asioihin. Pitäisi puuttua siihen, miksi nuori sulkeutuu pelaamaan tai kuuntelemaan musiikkia yksin, sen sijaan, että viettäisi aikaa ystäviensä kanssa.

Taisin olla yläasteella kun tv:stä tuli erään nimeltä mainitsemattoman suomalaisen dokumenttisarjan jakso, jossa kerrottiin kuinka kaikki metallifestivaaleilla käyvistä nuorista tulee saatananpalvojia ja satanisteja (huom. satanistia ja saatananpalvojaa käytettiin synonyymeinä, vaikka oikeasti eivät sitä ole). Eli ei ole uusi ilmiö syyttää tiettyjä alakulttuureja nuorten ongelmista. Suomessa ei silloin ollut vaan tapahtunut koulusurmia, joten musiikkia syytettiin nuorten muuttamisesta saatananpalvojiksi. Jos tätä tekstiä lukee yksikin nuoren vanhempi niin älkää kauhistelko lapsenne musiikki-, elokuva- tai pelimakua, vaan puhukaa lapsellenne. Vain niin voi selvitä onko nuorella oikeita ongelmia ja miettiä mitä ongelmille voisi tehdä, vai sattuuko lapsenne vain pitämään vaikkapa kauhuleffoista. Hakekaa apua, kun sille on tarvetta, ja jos kaikki on hyvin, menkää yhdessä vaikka lapsenne suosikkiyhtyeen keikalle, vain yrittämällä, voitte nähdä sen kauneuden, joka muuten kauhistelemastanne musiikista löytyy...

Kalassa lauantai-iltana

Viikonlopun suunnitelmana oli siivota, siivota ja siivota. Vaan yllätys, yllätys, suunnitelmat muuttuivat. Eilen käytiin Kouvolan raviradalla jonkinlaisessa autotapahtumassa, Mister P sinne halusi, minua autot ei niin paljoa kuitenkaan kiinnosta. Oli siellä ihan hienojakin autoja, mutta olisin voinut jättää tapahtuman väliinkin. Lukuunottamatta pientä shoppailua: ostin kaksi koristepatsasta, lohikäärmeaiheisia. Kuvia ei ole tähän hätään.

Ilta menikin sitten kalastaessa. Käytiin mato-ongella, ja ainakin kissat saatiin onnellisiksi. Jos kissaa ei nimittäin saa onnelliseksi pussillisella pikkukaloja (laskin, että niitä taisi olla melkein 30), niin on kissassa jotain vialla. Tosin vanhempi kisuista piti ensin pelastaa järkyttävästä merihädästä. Kun tulimme kotiin hieman yhdentoista jälkeen, aloin kutsumaan kissoja. Toinen ryntäsi tallin suunnalta, mutta toista ei näkynyt. Jatkoin huhuilua, ja jostain kauempaa kuuluikin surkea maukuna. Lähdin seuraamaan ääntä, ja kissa löytyikin: joen toiselta puolelta. Pitihän se sieltä hakea kalaa syömään ja nukkumaan, muuten olisi saanut kiertää sillan kautta :)

Sireenejä ja silmälasit

Olen yrittänyt pihaa siistiä ja laittaa, hommaa on riittänyt ja tuntuu riittävän vielä pitkäksi aikaa. Olen haravoinut ja haravoinut, ja suunnitelmissa olisi jatkaa taas tänään, mutta vasta iltapäivällä. Ensin pieni vierailu tuohon naapuri kylään.

Mutta pihasta: olen löytänyt edelleen kaikenlaista sotkua pihalta, kaikkea silmälasien ja kylpyhuonelaattojen väliltä. En ymmärrä miksi kaikki pitää dumpata pihalle? Vaikka olisi oma piha, mutta mitä sitten kun talo myydään tai vaikka vain siirtyisi seuraavalle polvelle. Välillä tekisi kyllä mieli soittaa talon edelliselle omistajalle ja kysyä, että mitä on päässä liikkunut, kun roskalaatikon sijasta kaikki on kannettu pihalle.

Mutta sen lisäksi, että olen saanut pihalta pois roskia, olen onnistunut, Mister P:n avustuksella, istuttamaan sinne uutta. Sireenejä, tuijia, luumupuita, pari mäntyä ja uusia kuusentaimia talven aikana kuolleiden tai syötyjen tilalle. Toivottavasti ne kasvaisivat nopeasti, niin ehkä tontilla ei tuulisi enää yhtä paljon. Aion kyllä vielä jatkaa istuttelua, piakkoin pitäisi saada paprikan taimet maahan. :)